Rakkaudesta kukkiin ja Iittalaan

Tänä tammikuun viimeisenä viikonloppuna aurinko on ihanasti pilkistänyt pilviverhon takaa ja heti on hieman keväinen fiilis. Kevääseen kuuluu kukat (kuten muihinkin vuodenaikoihin) ja mielestäni erityisesti tulppaanit, joita on putkahdelut kauppoihin tammikuusta lähtien. Viikonloppufiiliksissä ostin kotiimme pitkästä aikaa kyseisiä kukkia. Jotenkin huvittaa, että siskollani oli joulunaikaan tulppaaneja, ja mielestäni ne eivät sopineet joulutunnelmaan ja näyttivät valjuilta. Nyt kun on vierähtänyt kuukausi eteenpäin, minä sytyn niistä täysin. 

47
Rakastan leikkokukkia, ja mieluinen väri on valkoinen. Olenkin sanonut miehelle että kun ostat kukkia, osta valkoisia, lajikkeella ei väliä. Tämä järjestelmä on toiminut ja rouva on tykännyt (alussa tuli karttamiani tummanpunaisia ruusuja, mutta eihän lahjasta tohdi muuta kuin olla kiitollinen).  

Tällä kertaa kukkaostoksilla päätin visusti olla ostamatta pelkkää valkoista. Mutta ovathan nuo puhtaan eleettomät valkoiset kukat todella kauniita kauniita ja kukan ollessa valkoinen varren vihreys pääsee oikeuksiinsa. Joten ostin toiseen maljakkoon vain valkoisia kukkia. Tylsyyden välttämäsiseksi sekoitin tulppaanien kanssa  oksaneilikkoja ja luonnonoksia rentoon kimppuun (kuvat 47 ja 48). Yksinkertaisuuden kukissa olen unohtanut jo kauan sitten.
48
Toiseen maljakkoon oli sitten omasta päätöksestä hankittava värikkäitä kukkia. Ostin haalean punaisia tulppaaneja (kuva 49), jotka ovat kyllä kaunita ja herkkiä. Saa nähdä, milloinka tämä rouva uskaltautuu tummansävyisiä kukkia hankkimaan, vielä ei ole sen aika, vaikka sisustus tummuukin jatkuvasti. 🙂

49

Ja kukista pääseekin helposti seuraaviin ihastuksiini: Iittalan aalto –maljakkoihin. Meiltä niitä löytyy tällä hetkellä 4 eri kokoista (kuva 50). Taidan kartuttaa keräilykokoelman alkua, jos säilytystila kasvaa. Iittalan aalto -maljakkoja saa tänä vuonna myös kauniin smaragdin sävyisenä; rohkea värivalinta, itse suosin mielestäni ajattomampaa kirkasta ja valkoista lasia. 

Meille kotiutui myös vastikään kuvissa 47 ja 48 oleva keväisen vihreä iittalan nappula –kynttiläjalka. Ennen ajattelin etten halua tuota lähes jokaiseen ”blogikotiin” kuuluvaa symbolia, mutta ihastuin tämän vihreän keväiseen väriin. Ja kyllähän nuo monia koteja koristavat eriväriset nappula kollaasit ovat kaunnita ja näytäviä. Toisaalta vihreä väri myös mietitytti, sillä se ei toimi mielestäni esimerkiksi talvella. Kynttilänjalka saattaakin muuttua syksyn tullessa tummemaksi, tai sitten on hankittava uusi. Tuossa vihreän sävyssä on mielestäni lupaus keväästä ja se saa liekinkin eri lailla hehkumaan. Nappulan kynttilä on palanut joka päivä hankinnasta lähtien, talviset kynttilänjalat on jo aika siirtää kaappien perukoille ensi joulua odottelemaan.

50
Mielestäni Iittalan tuotteet ovat kauniita, ajattomia ja kestäviä. Niillä on myös jälleenmyyntiarvoa. Iittalalta löytyy meidän kodissa aaltojen ja nappulan lisäksi ainakin mustavalkoista taika-astiastoa, kastehelmeä, verna -laseja (olen saanut rippilahjaksi ja edelleen tykkään!) sekä syviä ruokalautasia. Hienoa suomalainen ajaton design! 

51


Ps. Perjantaina kuvatuissa kuvissa kukat ovat nupullaan, nyt ne jo lötköttävät kauniin rennosti auenneina (kuva 51) 🙂
Pyhäillan jatkoja!
Mainokset

Valloittava vaneri

Vaneri sisustusmateriaalina on jo kauan ollut tykkäyslistallani. Jotenkin tuo hyvin skandinaavinen, hieman keskeneräisen oloinen ja kevyt puuviilutuote miellyttää kovasti silmääni. Vaneria löytyy tällä hetkellä kodistamme suurina määrinä ainoastaan ruokapöydästä (kuva 42). 

42
Tänä talvena päätin tehdä meille uuden ruokapöydän itse. Sitä suunnitellessa tutkiskelin hieman eri materiaalivahtoehtoja. Esillä olivat mm. liimapuu, täyspuu sekä vaneri ja päädyin viimeisimpään. Sopivan ”ohut” ja kevyt sekavaneri sopii hyvin muutenkin siroutta suosivaan sisustukseemme. Vanerista mietitytti sen taipuisuus ja kestävyys, mutta pöytämme on sen verran pieni, että uskon sen säilyvän jämäkkänä. Jaloiksi valitsin ikean teräksiset valkoiseksi maalatut lerberg -pukkijalat. Hyvin on pöytä ainakin muutaman kuukauden toiminut. 🙂 Tuoleina meillä on ikean nordmyra -tuolien lisäksi anoppilasta perityt appivanhempien häälahjaksi aikanaan saamat pinnatuolit.

43
Edellinen pyöreä pöytä (kuva 43) oli mukavan muotoinen, mutta krominen jalka ei miellyttänyt silmää. (Ja olen lukenut: kromia povataan takaisin tulevaksi!) Meidän keittiöön käytännöllisempi ratkaisu on suorakulmion mallinen pöytä. 

44, lettuja iltapalaksi, pikkuiselle omat herkut 🙂

Pöytä oli todella helppo tehdä. Leikkautin bauhausissa vanerin mittoihin sopivaksi. Pöydän pintapuolen maalasin ensin tartuntamaalilla ja muutaman kerran päälle kovalla & ohuella maalilla. Levyn reunoissa oli maalauksen aikana maalarinteipit, jotta puunväriä jäi kivasti näkymään. 

Ainoana miinuksena pöydässä on pinnan puhdistamisen vaikeus. Otimme pöydän heti kuivaessa käyttöön (maalin olisi hyvä kovettua useampi päivä) ja se ehti imaista kahvikupin pohjasta väriä. Nyt olen tottunut käyttämään kupin kanssa asettia, sillä minulla loiskuu aina reunojen yli 😀 Alussa vedin pöydän telalla, ja pinnasta tuli tasaisen karhea (kivannäköinen), ja se tartutti kaiken itseensä. Tein sitten loppusilauksen pensselillä ja lämmitetyllä maalilla: pöydän pinta on hieman epätasainen ja kiiltävä, mutta se ei ime nyt niin paljon likoja. Entinen laminaattipinta oli hepompi puhdistaa, mutta kuten vanha sananlaskukin sanoo: kauneuden eteen tulee kärsiä. Eikä minua henkilökohtaisesti elämänjäljet haittaa! Pinta on helppo tarvittaessa myös maalata uudelleen.

44

Kuvista voi bongata myöskin viherkasvi –innostukseni. Entinen ”minulla ei elä muut kuin leikkokukat” –asenteeni on häipynyt. Tällä hetkellä kodistamme löytyy kaktusta, anopinkieltä, orkideaa (kukat saattavat ruskehtua, mutta muutoin kasvi vihertää ;), sypressiä ja palmua. Ainakin toistaiseksi nuo vielä hengittävät!


45


Olenkin jo aiemmin maininnut haaveilevani matalasta lipastosta portaiden alle. Materiaalina toimisi hyvin tuo ylistämäni vaneri. Veljeni on tehnyt heille tosi kivan kuvassa 45 olevan kaapiston (kännykkäkuva). Toteutus oli kuulemma helppo, eivätkä materiaalitkaan maltaita maksaneet. Tuossahan olisi miehelle puuhaa, jospa vaikka äitienpäivälahjaideaksi heittäis… 🙂 Hätävaraideana olen miettinyt valkoisen avohyllykön hankkimista, johon laittaisin Hemtexin vanerilaatikkoja, joita minulla jo yksi yläkerran vessassa on (kuva 46).

46
Tulevaisuus näyttää millaisen hyllykön hankin, mutta vaneri on yksi ehdoton materiaalisuosikki. Veikeää viikonloppua!

Mattomaniaa ja Muutakin fiilistelyä

Nyt se on iskenyt taas –remppakuume ja asteita on paljon.J Olenkin alkanut etsiä meille uutta asuntoa remontoitavaksi. Uusi koti on oikeasti ajankohtainen aikaisintaan vuoden päästä, kun olemme asuneet kaksi vuotta tämänhetkisessä. Unelmana olisi rintamamiestalo (kuitenkin ehkä liian epäkäytännöllinen, enkä halua vielä omakotitaloon), joten olen etsiskellyt vuosina 1990-2000 rakennettuja rivi- ja paritaloja. Tällöin talo ei ole mielestäni liian vanha pelätäkseni homeongelmia tms. (toki uusissakin voi olla hometta!) ja tarpeeksi vanha, jotta pinnat voisi kokonaan uusia. Mieheni haluaisi seuraavaksi ostaa täysin tuliterän kodin (rakennusalan DI kuulemma mielummin suunnitelee ja laskee kuin rakentaa itse:S ;). Mutta minä haaveilen jostakin vanhasta ja lämminhenkisestä asunnosta.

37, uusi kodin1:stä hankittu annon kello

Uusi koti ei toki vielä ole ajankohtainen, joten päätin uudistaa olohunettamme.Olen jo kauan kelaillut ikeasta hankitun villaisen ”blogimaton” kohtaloa (kuva 38). Mielestäni matto on tyylikäs ja näyttävä, mutta kuitenki jo suositut mustavalkoiset raita- ja ”kalansilmämatot” ovat minua alkaneet kyllästyttää. Sillä olen katsellut olohuoneessa raitaista ja yläkerran aulassa ”kalansilmämaton” tyylistä mattoa. Meillä on avonainen keittiö-olohuonetila ja jotenkin tuo matto on toiminut katseenvangitsijana sekä hyvässä että pahassa. Mustavalkoinen graafinen matto pienentää tilantuntutua. Joten päätin hankkia oleskelutilaan yksivärisen maton ja kodin1:ssä olikin sopivasti alv –päivät.

38

Sitten alkoikin ”villainen vai puuvillainen?” -pohdinta. Vastakkain olivat lähinnä taival –villamatto (kaverillani on sellainen ja on upea) ja pinta –puuvillamatto. Päädyin puuvillaiseen koska edellisen maton kokemuksella villainen on haastavampi puhdistettava, hieman epämiellyttävä maata (meillä harrastetaan koko perheellä loikoilua olkkarin matolla) sekä  kerää jonkin verran karvoja (ainakin tuo ikean villamatto). Puuvilla on kevyt, huolettomampi ja edullisempi. Sitten kun lapsi sen verran kasvaa, että voin hankkia vaikka ihan vitivalkoisen villamaton (jos siltä tuntuu sillä hetkellä:), teen sen, sillä villa on mielestäni materiaalina näyttävämpi ja tuo sisustukseen lämpöä. Pinta -matosta pohdin lähinnä harmaata ja valkoista versiota. Aluksi pähkäilin toimiiko harmaa matto samansävyisellä lattialla. Totesin samansävyisen maton toimivaksi, kunhan huonekalut ovat erivärisiä ja erottuvat lattiasta. Matto solahtaakin hyvin sisustukseen ja luo tilantuntua. 

39

Ja kun matto vaihdetaan, täytyyhän se sohvapöytäkin pävittää (kuva 39). 😀 Ja kuten kuvista ehkä huomaa, muokkasin koko olohuoneemme järjestyksen. Sohva siirtyi ikkunan eteen, piano portaiden alta olohuoneeseen entiselle sohvan paikalle ja keinutuoli löysi paikkansa ainakin hetkellisesti yläkerrasta. Mutta takaisin tuohon sohvapöytään. Olen jo kauan miettinyt mustan rautaisen siron kesti –sivupöydän (anno:n) hankkimista. Kuitenkin se on tuntunut liian tummalta mustavalkoisen maton rinnalla. Maton vaalentuessa oli siis aika hankkia tuo ihanuus. Sohvapöydän virkaa meillä toimitti (edellisen lavapöydän myytyäni) ikean poistopisteestä viimehetkellä hankittu rahi (kuvassa 37). Se on ehtinyt kokea jo parin kuukauden aikana muodonmuutoksen, sillä kun hankin luonnonvärisen sohvan, rottingin värinen pöytä maalattiin valkoiseksi. Kuitenkin tuo esine oli vain yksinkertaisesti mielestäni ruma tuohon tarkoitukseen ja katsotaan löytääkö se keväämmällä paikkansa terassiltamme.


40


Ja viimeisempänä muttei vähäisempänä päätin vaihtaa myös olohuoneeseen johtavan ”aulan” maton. Halusin eteisen jälkeen sijaitsevaan aulaan likaa hylkivän villamaton. Siinä oli ennen kaunis puuvillainen luonnonvalkoinen matto, joka oli aika arka ja tulihan siinä kengillä lompsittua (onneksi puuvilla helppo pestä)(kuva 40).  Koska olohuoneen matto on neutraalin harmaa, halusin porrasaulan mattoon väriä. Käytävälle sovitin ensin taival -mattoa (jota ei ollut tarpeeksi pitkää) sekä anno:n nietos -mattoa (joka oli liian leveä). Aloin jo vähän luovuttaa, mutta sitten löysin yllättäen prismasta kivan shakkiruutuisen villamaton (kuva 41). Eteisen matossa voi hyvin olla piristävää kuviointia, ja käytävämäistä tilaa ei tarvitse ”pidentää” yksivärisellä matolla. Tuo House:n shakki -maton murrettu harmaa taittaa kivasti vähän siniseen ja luo ilmettä vaaleansävyiseen kotiimme. Ja kun piano muutti olohuoneeseen, somistin portaiden alle lukunurkkauksen, ja tarkoituksena olisi jossakin vaiheessa hankkia tilaan matala lipasto. Mutta tätä hankintaa en ihan heti tee. Välillä pitää vähän rauhoittaa sisustusvimmaani (nyt odottelen postista h&m home:n tilauksia:).

41

Tehokasta tiistaita!

Aarteista arvokkaimmat

Viikonlopun aikana kotimme on kokenut pieniä sisustuksellisia muutoksia, joista olen todella innoissani. En ole kuitenkaan ehtinyt kuvata uudistuksia, sillä tämä päivä on kulunut vieraille kokkaillessa ja itsekin kyläillessä. Huomenna teen loppusilauksen ja postailen muutoksista alkuviikosta. Tyngän blogistiurani aikana minulle on muodostunut tavaksi tsekata sunnuntaisin blogin luentamäärät. Tänä sunnuntaina reilun viikon vanhaa blogia on luettu jo yli kaksi tuhatta kertaa. Mukavaa että lukijoita on löytynyt, tavoitteeni ei kuitenkaan ole lukijoiden kahmiminen.Sen sijaan olisin ikionnellinen, jos joku saisi inspiraatiota tuotoksistani. Tänään kirjoitan esineistä, joilla on erityisesti tunnearvoa minulle. Materiaalisia ”rakkauksia” löytyy kodistamme runsaasti ja valitsin niistä kolme. Yhdeksi rakkaimmaksi esineeksi nousee ehdottomasti vanhemmiltani saatu piano(kuvat 33 ja 34).

33
34
Pianon tunnearvoa lisää se, että isäni vanhemmat ovat ostaneet soittimen nuorelle urkurille aikoinaan lahjaksi. Pianon löysäsointiset näppäimet tuovat mieleen muistoja lapsuudesta, ja on tunnelmallista soittaa itselle tutulla kapistuksella. Piano on alkuperäiseltä väriltään tummanruskea, mutta vanhempani maalauttivat sen aikanaan valkoiseksi. Tunnearvon lisäksi pianon ulkonäkö miellyttää: se on mielestäni kauniin simppeli, suoraviivainen ja siro soitin. Soittamisen mukavuutta lisää se, että porraskäytävämme on täydellisen hyvä sijoituspikka pianolle, noin 6 metriä korkea aukko lisää sointujen kaikuvuutta kivasti.
34
Toiseksi   rakkaimmaksi   esineeksi   valitsin  keinutuolin (kuva 34).   Keinutuoli  on peritty papaltani ja  se  on  yli sata vuotta vanha. On kiva kertoa vieraille kotoisasti nitisevän tuolin alkuperä.    Keinutuoli   oli   myös    yksi ensimmäisistä     huonekaluista,   jonka  mieheni kanssa saimme ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme. Punasävyinen keinutuoli muuttui valkoiseksi yhteisellä tuunaamisella. Nyt muistot yhtä pientä maalipurkkia ja  tarkkoja entisöintiohjeita metsästävästä tuoreesta pariskunnasta hymyilyttävät. Keinutuoli on myös ehdoton huonekalu lapsen kanssa. Vanhan keinun nariseva ääni rauhoittaa myös hoivaajan vauvaa ”lullatessa”.
35, hääkuva kesältä 2014
(komeilee myös blogin taustalla)
Ja  kuten huomata saattaa kuviin on eksynyt  myös  kaksi rakkaimpaa  ihmisistä; vauva  ja aviomies. Viimeisenä arvokkaana esineenä esittelenkin mieheni pikaisen piirroksen Paris Hiltonista (kuva 36). Joskus seurusteluaikanamme nappasin talteen miehen luonnoksia, ja nykyään tämä kyseinen piirros komistaa makuuhuoneemme  seinää. Mieheni   on  monta  kertaa  yrittänyt  saada minut luopumaan kuvasta.  Se  on kuulemma  ”liian huono”, ”pikaisesti tehty” ja kuvan tulisi esittää kuulemma minua. Kuitenkin   tämä  taulu  toimii  minuun  kuin   Mona  Lisa;   kasvojen  seesteinen  ilme  saa  mieleni rauhoittumaan ja voisin tuijotella sitä ikuisuuksia. (En mieti Hiltonia katsellessani!)
36

Rakkaudentäyteistä sunnuntai-iltaa!
               

Lautaseinän lumoissa

Noin vuosi sitten remppaillessamme pähkäilin alakerran makuuhuoneeseen jotain piristystä tylsiin valkoisiin seiniin (alakerrassa isoin makuuhuone, yläkerrassa kaksi pientä). Yksi tehostemaalattu seinä on jo menneiden talven lumia, ja jotenkin tuntui etten halua maalata kaikkia seiniä värikkääksi. Tuo tunne on jo muuttunut, siitä lisää viimeisessä kappaleessa. 🙂

Erilaiset raakalautaluomukset ja yleensäkin lauta materiaalina on ollut mieluinen jo pitkään. Lautaseinän mahdollisuutta pohtiessani mietin useita kertoja ”onko tämä jo ihan out?”, ”kyllästynkö heti jo kauan fanittamaani materiaaliin?” ja ”kadunko ratkaisua myöhemmin?” Kysymykset kuitekin olivat tarkemmin ajatellessa todella tarpeettomia, sillä on typerää muokata tyyliään jatkuvasti trendien mukaan. Aikojen saatossa olen kuitenkin huomannut, että oma maku muuttuu väkisinkin jonkun verran tarjonnan mukaan. Olen jo kauan karttanut modernia ja kiiltävää kotia. Tavoiteenani sisustukselle on se ”perinteinen sisustuslehtien huolettoman näköisesti sisustettu koti”, johon on oikeasti käytetty runsaasti aikaa. Lautapinnat tuovat uusiin rakennuksiin hakemaani tunnelmallista rosoisuutta.

27

Päädyimme sitten lopulta tekemään makuuhuoneeseen diy –lautaseinän (kuva 27) (Googlesta löytyy runsaasti ohjeita). Mieheni teki seinän rimojen päälle, jotta se on helppo halutessa purkaa poissa. Olisin halunnut seinän kaiken karkeimmasta raakalaudasta, mutta karkein lauta olisi ollut käytännössä epämukava esimerkiksi nojata. Lisäksi karkeasta seinästä olisi voinut irrota tikkuja ja seinän olisi saanut maalata aika monta kertaa. Joten teimme seinän ”ihan tavallisesta laudasta”. Päivääkään en ole katunut tuota tunnelmanluojaa kodissamme.

28
Ensiksi alakerran lautahuone oli ”pleikkarihuoneena” ja seinällä oli vierassänky (kuva 28). Seinä oli ”ihan kiva” ja se keräsi kehuja vierailta. Omasta mielestäni se tuntui kuitenkin hieman irralliselta ja mietin eri ratkaisuja siihen. Muutimme vastikään mieheni kanssa alakertaan ja parisängyn taustalla seinä on päässyt mielestäni oikeuksiinsa (kuva 27). Näyttävälle seinälle riittää tällä hetkellä koristeeksi häidemme toivepuun (kuvat 29 ja 30) toivotuksista tehty viritelmä (joka löytyi hääaamuna autostamme). 
29
30
Tänä keväänä täysivalkoiset seinät (lukuunottamatta lapsen huoneen puolikasta seinää) ympäri asuntoamme ovat alkaneet kyllästyttää. Tulevan vuoden aikana ”lautaseinähuone” tuleekin kokemaan muodonmuutoksen. Alakerran huoneen on tarkoitus saada väriä kunnes lapsemme värikkäät lelukaaret ja -matot (äidin on täytynyt tinkiä tyylikkyydestä) poistuvat yleiskuvasta.  Lautaseinää ei missään nimessä pureta, vaan se maalataan samaan sävyyn muiden seinien kanssa. Olen ajatellut makuuhuoneeseemme uudenlaisia murrettuja ja tummia sävyjä.  Kuvissa 31 ja 32 tämänhetkiset suosikkini: petroolin sinistä ja okraa muistuttavat sävyt. Nähtäväksi jää, riittääkö rohkeutta tähän muutokseen (vai onko pelkkä tekstiilien ja somisteiden päivitys tarpeeksi) ja siitä postailenkin tulevaisuudessa!

31
32
Ps. Kodin1:stä saa alv:n verran alennusta lähes jokaisesta tuotteesta sunnuntaihin saakka.
Loppuviikolle odottelenkin uusia ihanuuksia postista!
Mukavaa pakkasillan jatkoa!