Meillä asuu muusikko

Kuten otsikko kertoo mieheni on muusikko, harrastelija sellainen. Minulla on ollut henkilökohtaisia vaikeuksia mieheni kitaroiden kanssa heti yhteenmuuttamisesta lähtien.Vaikeudet ovat koskeneet soittimien sijoittamista sisustukseen. Nuita miehen sympaattisesti huolehtimia aarteita ei saa säilyttää ikkunan edessä, kitaran kaula ei saa nojata seinään eikä niitä saa missään nimessä kaappiin piilottaa!
159, kuvan ukulele on miehelle ostamani joululahja vuonna -14.
Oikeasti lahja taisi olla enemmänkin masu-vauvalle.
Lupaan etten osta enää lapselle tavaroita miehen nimissä! 🙂

Ensimmäisessä asunnossa soittimet koristivat olohuoneen nurkkaa. Silloin kitaroita oli kolme: kaksi sähköistä ja yksi akustinen. Erityisesti oranssinvärinen kitara riiteli värimaailman kanssa mielestäni häiritsevästi. Kitaroiden lisäksi minulla on kyseisen väri kanssa haastava suhde; yksi teiniaikainen huoneistani oli oranssi-omenanvihreä, ja kaikki somisteet, seinät, matot, päiväpeitteet olivat sävy sävyyn. Sain tarpeekseni noista sävyistä, eikä niitä ole sen koomin minun sisustuksissa nähty. Toki kuparinen murrettu oranssi on kivannäköistä ja samon omenanvihreä on saapunut pastellinsävyissä. Mutta jotenkin ihan puhtaina eivät kyseiset värit sisustukseeni ainakaan tänä päivänä eksy.


Tähän asuntoon muuttaessa mies sai alakerran huoneesta oman ”man cave:n”, johon sijoitettiin soittimet ja pleikkari. Kitaroista kaunein (valkoinen) myytiin, ja jäljelle jäi  pari kitaraa, ukulelele sekä  tärkeä vahvistin. Kuitenkin nämä soittimet joutuivat alakerran huoneessa vähän nurkkaan asetelluksi (160). 

160
Muutimme syksyllä alakerran makuuhuoneeseen, ja soittimet saivat oman huoneen yläkerrasta (161). Tämän huoneen sisustin miehen tarpeet huomioiden. Soitinten tulee olla helposti saatavilla ja istuimella mukava soittaa. Akustisen kitaran voisin ottaa ihan olkkariinkin, mutta on parempi soittamisen kannalta, että kaikki ovat samassa huoneessa.


161


Aikanaan itselleni opiskelijakämppään hankkima ikean tobias –tuoli on oikein mukava istua ja kevyt läpinäkyvä tuoli sopii loistavasti pieneen tilaan. Ikean bekväm –porrasjakkarasta mieheni saa kätevän pikkupöydän läppärille (josta lukee nuotit).  
Innostuin tänään vielä somistamaan huonetta hieman lisää (162, 163 & 164). Kuparinen ”kehikkovalaisin” on odotellut kaapissa jo aika kauan paikkaansa, joka löytyi musiikkihuoneesta. Kuparinväri sointuu mielestäni hyvin punasävyisiin kitaroihin, ja lamppu saa ainakin jonkun aikaa koristaa huonetta. (Alunpitäen entinen alakerran makuuhuoneen  ikean ranarp -valaisimen piti tulla tähän, mutta näyttävä kehikko sopi paremmin huoneeseen.) Lisäsin huoneeseen punasävyjen lisäksi hieman miehen lemppariväriä: tummansinistä. Rahille  korin paikalle tuli kaunis hemtexin vanerilaatikko, jossa voi säilyttää mm. virittimen, ylimääräisiä kieliä ja muita soittamisen apuvälineitä.

162
163


164,
Rakastan erilaisten asetelmien tekemistä.
 Palmuvehkan lisäksi työpöydälle löysi pikkuruukuissa paikkansa kaktus ja varvun oksia.


Onkin ollut ilahduttava seurata, että mieheni on soitellut aktiivisemmin nyt huoneen ollessa käytännöllinen ja soittamiselle tilaa löytyessä. Ja mikäs sen helpompi lapsenhoitokeino, kun istuttaa tytär sitteriin ja soittaa sekä laulaa hanelle. Vauvamme on ihan hullaantunut kitarannäppäilyyn. Oli hauska huomata, että muskariohjaajan kaivaessa kitaran esille, tyttö melkein repesi riemusta. Miehen kolmikymppisiä on vietelty viime viikolla. Lahjaksi hän sai rahaa uuteen kitaraan; saa nähdä millainen kaun(h)istus meille ilmestyy tulevaisuudessa!

 Mukavaa maanantai-iltaa!
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s