Teepannun tarina

Eräänä päivänä reipas rouva kevätsiivosi keittötä ja päätti laittaa vedenkeittimen kannun tiskikoneeseen. Tämän rouva on tehnyt ennenkin, mutta ennen kannun on annettu kuivettua kunnolla ennen sähköiselle alustalle asettamista. Nyt ei niin käynyt, vaan jompikumpi tämän talon aikuisista kytki märän pannun päälle. Kuului naks ja keittiöstä katkesi sähköt. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtanut, vaan nykykodeissa oleva vikavirtasuojakytkin kytkeityi päälle. Vedenkeitin oli täten historiaa.

Olen ajatellut pyytää mieheltä ensimmäiseksi äitienpäivälahjaksi (okei, kyllä mies lahjoi jo viime vuonna odotavaa äitiä) jotain kivaa posliinista teekannua, meiltä nimittäin sellainen puuttuu. Nyt teenkeittimen rikkoutuessa minulle tarjoutuikin tilaisuus ostaa teepannu itse. Posliinisessa ei toki vettä keitetä, joten päädyin teräksiseen kannuun, joka sopii sekä keittämiseen että kattaukseen. Ajattelin, että jos veden keittäminen liedellä osottautuu liian haastavaksi hommaksi, hankimme sitten lisäksi vedenkeittimen. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Syynä lienee se, että meillä juodaan teetä aika harvoin (illan kamomillateeannokseni kiehautan usein mikrossa :o).

Vauvan täyttäessä 9 kuukautta päätimme myös lopettaa maitoveden keittämisen (vauvamme juo tutteli –jauheesta tehtyä maitoa). Suomen vesi on kyllä sen verran puhdasta, että kun hanasta ottaa kylmää vettä ja lämmittää mikrossa, sitä pitäisi uskaltaa pikkuisellemme antaa. Samaan syssyyn lopetimme myös pullojen keittämisen. Pitkällisen pohdinnan ja monen iltaisen altaan reunalla olevan pulloröykkiön jälkeen päädyimme pesukoneputsaukseen. Pullomme ovat onneksi matalia, ja niistä saa pohjankin irti, joten luulisi kunnolla puhdistuvan. Sen verran hysteerinen tämä mamma kuitenkin on, että tuplahuuhtelen pullot tiskikoneen jälkeen ja olen huomannut nykyään jauhavani tiskiainekapselit (jotta ehtii liueta paremmin). Ehkä olisi syytä ostaa ensi kerralla ihan nestemäistä tai jauhettua konetiskiainetta. 😉

207, viikon kukkana ruukkukrysanteemi
208

Mutta takaisin tuohon teepannun. Ikealta löytyi oikein kiva puukahvainen Kastrull -kasari, joka sopii loistavasti veden keittämiseen. (207,208) (Puukahva näyttää kuvissa epätasaisen väriseltä, sillä on hieman kostea kuvissa 207 ja 208. Kahvan todellinen väritys näkyy parhaiten kuvassa 210.) Pannu on valmistettu kestävästä teräksestä, joka on helppohoitoista ja johtaa lämpöä nopeasti ja tasaisesti. Keraamisella liedellä vesi keittyy lähes yhtä nopeasti kuin ennen muinoin vedenkeittimellä. Kasareita oli tarjolla luonnonvalkoisina ja vihreinä.Aluksi koriini tarttui kiva vihreä versio. Lopulta päädyin kuitenkin vaaleaan beigeen (joka ei ole liian valkoinen), sillä se sopii paremmin erilaisiin kattauksiin.
209
210
Täytyytpä tässä samalla hehkuttaa Lidl:in uunijuustoa (kuvassa 210). Sen voi paistaa ja tarjoilla erittäin kaunissa puisessa rasiassa, joka tulee pakkauksen mukana (menee kyllä meillä jatkokäyttöön). Ja miedon uunijuuston maku toimi niin juustonystävälle kuin sen miehellekin täydellisenä lisukkeena ruoan kanssa.

Täydellisiä tee (ja muitakin naustiskelu) -hetkiä torstaihin!
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s