"Vauva" 1 vuotta

441, ”Isossa lahjapaketissa oli paljon ihmettelemistä”

Meidän vauva siirtyi tänään viralliseen taaperoikään, kun yksi vuosi tuli täyteen. Ihan kauhistuttaa kuinka nopeaa aika on mennyt! Olen useaan otteeseen katsellut tytön  viime kesäisiä kuvia ja haaveillut josko hän olisi vielä parikiloinen nyytti. Oikeasti olen juuri nyt oikein tyytyväinen lapsemme ikään ja elämäntilaanteeseemme. Synttäreitä juhlimme keskiviikkona. Annoimme kuitenkin isän kanssa lahjan jo tänään virallisena syntymäpäivänä.

442

443

Äiti valitsi kiikkufriikille ihanan keinulampaan (tällaisen olen tiennyt aina haluavani). Keinu on kiva aktiviteetti lapselle sekä samalla kaunis sisustuselementti. Hieman ujosti tuo tyttö tuossa keinutteli, mutta keinuminen treenaantuu varmasti.

444

Lapsen korttiin kirjoitin yhden lempilaulumme sanat:

Tiitiäinen, metsäläinen,
pikku menninkäinen.
Posket tehty puolukoista,
hiukset heinän tupsukoista,
silminä siniset tähdet.

445, Kaikkein kivoin osio lahjasta taisi olla majaksi kelpaava pahvilaatikko.

Mukavaa kesämaanantaita!

Kesäjuhlat

424, Pikkuinen ”linssilude” huomaa kameran joka paikassa. Ja aina löytyy hymy :).

Keskikesän juhlaa alias juhannusta vietetään tänään. Meillä on suuntana mökki, mutta ajattelin ennen mökkeilyä kirjoittaa hieman vanhempieni alkukesäisistä syntymäpäivistä. He täyttivät pyöreitä vuosia ja avioliittovuosiakin tuli 45, kunnioitettava saavutus! Vanhemmalla iällä oman maun tietää, ja juhlista voi tehdä juuri omannäköiset. Näiden juhlien somistus oli romanttista ja herkkää.  Ruokina nautittiin meille lapsille kotoa tuttuja perusruokia. Aina ei tarvitse olla trendikkäitä erikoisruokia, useaan kertaan testatut perusherkut toimivat satavarmasti. Minä olin ”valokuvaajana” juhlissa, ja pahoittelen räpsyjen hieman huonoa laatua. Siinä kiireessä ei ehtinyt olemaan erityisen tarkka.

425

426

Juhalapaikkana oli Pyysalon toimintakeskus Kangasalla (lähellä Tamperetta). Modernissa ja toimivassa paikassa yöpyi reilu 50 ihmistä viikonlopun yli. Juhlissa vieraita oli arviolta yhteensä noin 130. Pihapiiri oli upea golfkenttineen, savusaunoineen ja järvimaisemineen. Meidän perheen tapana on ollut käyttää perinteisesti ulkokoristestuksessa koivuja ämpärissä. Helppoa ja näyttävää! Lisäksi juhlien kukkaloistossa ei ole ikinä säästelty. Juhlista löytyi runsaasti mm. valkoistaa hortensiaa. 

427

428

429

Violetit harakankellot toimivat loistavasti ruokapöytien koristelussa (427). Kesällä ei tarvitse ostaa helposti pilaantuvia leikkokukkia koristeeksi, sillä puutarhoiltakin löytyy runsaasti valikoimaa. Nämä ruukkukukat menevät hyvin jatkokäyttöön. Ulkokoristelun lisäksi myös eteisen koristelussa hyödynnettiin luonnonantimia ihanan herkät kielot olivat jo toukukuulla kukassa etelä-Suomessa (428). Pöytien somisteina käytettiin erilaisia kuvia vanhempieni yhteisen matkan varrelta. Vieraiden on mukava katsella kuvia esimerkiksi puheiden aikana.

430

431

432

Pääruokana oli meidän perheelle kotiruokana tuttu mureke. Pohjoisen herkkuja: rieskaa ja lohta ei tietänkään unohdettu. Jälkiruokana oli jäätelöä vohvelin ja erilaisten kastikkeiden kanssa. Tällaiset perinteiset herkut tuntuivat eksoottisilta: meillä on ollut tapana kokeilla eri juhlissa aina uusia ja ”trendikkäitä” leivonnaisia. Ja tämä menu toimi myös lapsille :).

433

434

435

Valkoisten täytekakkujen lisäksi myös kahvilla oli meidän perinteisiä lapsuuden herkkuja. Herrasväen pikkuleivät ”pötkön” muotoisina (433), suklaisia unelmatorttuja (434) sekä ”hyrriä” (kierrepullia, 435). Makeat veivät kyllä kielen mennessään!

436, Virosta tuotu ”valgeklaar” = omenalimukka on meidän juhlien perinteinen juoma.  Pulloja oli silminkantamattomiin asti. Ettei vaan lopu kesken ;).

437

438

439

Ohjelma sisälsi runsaasti musiikkia. Ohjelma  oli rentoa ja naurua riitti. Kuvassa 437 perinteinen hääleikki hieman muunneltuna versiona vanhemmilleni. Meillä on tapana aina koota juhliin ”vieraskirjapöytä”, jossa on luettavaa ja katseltavaa. Omissa häissäni se sisälsi vieraskirjan lisäksi mm. kuvia ja mietteitä hääparista sekä toivepuun. Vanhempieni safiirihääpäivän kunniaksi pöytään oli koottu mm. nuorenparin vanhoja kirjeitä, äidin hääkengät sekä erilaisia muistoja lasten pikkulapsiajoista (439).

440, serkukset rannalla

Olipas ne kivat syntymäpäiväjuhlat. Ensi viikolla olisi tarkoituksena juhlia tyttäreni 1-vuotissynttäreitä. ”Hieman” pienemmällä kaavalla vain.

 Hyvää juhannusta itse kullekin!

keittiö kesäkuntoon

Onpas ihanan rauhallinen viikonloppu takana! Siihen sisältyi muun muassa kahdet harvinaiset vieraat, sadepäivien kynttilöintiä, ulkoilua (miehen skeittikausi avattu!) ja hyvää ruokaa (okei, myös ihan vähän jalkapallon EM-kisoja). Sisustuksellisella rintamalla ei ole tapahtunut isoja muutoksia viime päivinä(terassin maalaus odottelee aurinkoisia kelejä). Olenkin päättänyt viettää antimaterialistista kesää ja sisustaa ainoastaan olemassa olevilla jutuilla. Sillä välillä minulla iskee aina kunnon ”krääsäahdistus” -puuska. Puuskan kourissa mietin, että miksi ostelen lähes koko ajan jotain uutta kotiimme. Toisaalta laitan kyllän kiertoon vanhat, enkä hamstraa tavaroita, mutta silti omaatuntoa kolkuttelee välillä turha materialismi. Joskus mietin, että miksi en laittaisi kaikkea ”ylimääräistä” (onkohan meillä sitä?) rahaa sisustelujen sijaan jollekin oikeasti tarvitsevalle. Silloin on aina pakko laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Onkin hyvä, että näitä puuskia tulee, niin tulee ajateltua muutakin kuin omia tarpeita. Olen kuitenkin sallinut ”tuhlailun” itselleni, sillä sisutus on minulle erittäin antoisaa ja pakkohan kaikki ylimääräinen energia ja luovuus on johonkin käyttää! 😉 Kesäfiiliksen innoittamana päivitin keittiöttä, ostamatta mitään uutta tavaraa.

419

Silmäni alkaa (luonnossa) pikkuhiljaa tottua kattokruunun romanttisiin muotoihin, mutta kuvissa se näyttää liian koukeroiselta. [Tästä tulikin muuten mieleeni, että oman asunnon kuvien katselulla on näppärää hakea sisustusfiilistä vanhempaankin kotiin. Arjessa silmä tottuu erinäisiin ei-niin-hyviin ratkaisuihin, mutta kuvien pohjalta voi syntyä loistavia ideoita. Itse myös tsekkaan aina reissusta tullessa kotimme sisutuksen tuoreella silmällä.] Tykkään ajatuksesta, että sisutuksessa on jotain yleistyylistä poikkeavaa kontrastia, ja kattokruunu tuokin keittiön juuri sitä ajatusta. Siispä tuo kynttelikkö saa nyt ainakin kesän lepäillä pöytämme yllä, syksyllä tarkastelen uudestaan tilannetta.

Olenkin aiemmin maininnut ajatelleeni ikkunavalaisimen hankkimista keittiön ikkunaan. Ja nyt kun olen tässä sisustusostolakossa (toki pakolliset ja ihan huippulöydyt on erikseen :D), oli ikkunavalaisin näperrettävä olemassa olevista materiaaleista. Keittiönpöydän vanha vaaleanpunainen valaisin siirtyi tytön huoneeseen, ja sieltä jäi ylimääräiseksi tuollainen perus hehkulamppuvalaisin, joka käy oikein hyvin ikkunavalaisimeksi. Tietysti tavallisen valaisimen asentaminen ikkunan eteen vaatii sen, että ikkunan lähellä on kattopistorasia, ja se meiltä löytyi. Lisäsin lampun johtoon Kärkkäiseltä ostamiani puuhelmiä. Eikös muistutakin aarikan reitti -valaisinta? Näimä puuhelmiä minulla on ollut jo aika kauan valaisimien johdoissa, mutta ne näyttävät silmääni raikkaalta tuossa ikkunassa, sillä ovat olleet aikaisemmin yläkerrassa. Hehkun muodolla voi kyllästymisen iskiessä päivittää helposti valaisimen ilmettä. Pallomainen hehku käy hyvin puupalloihin, mutta esimerkiksi timantin muotoisella hehkulla ilme olisi hyvin erilainen. Poistin pöydän yltä kattokruunun juuttinarusta helmet, sillä liika on aina liikaa, puuhelmissäkin.

420

Valaisimen vaihdon lisäksi päivitin hieman keittiön tasojen ilmettä. Laskut ja muut tärkeät paperit laitoin ikean snika -peltirasiaan, joka sointuu kivasti olohuoneen bestå -tason värin kanssa yhteen. Olen nyt selvästikin ihan hullaantunut tähän vihreään, joka muistuttaa tikkurilan poukama -sävyä. Entinen ”paperilaatikko” oli kanneton pussukka ja tämä kannellinen näyttää huomattavasti siistimmältä. Hedelmäkoriksi kaivoin kaapin perukoilta arviolta 10 vuotta vanhan ikean psekin -tarjoilukulhon. Entinen kuparinen metallilankakori lähti kesävarastoon, sillä haluan nyt selkeitä ja raikkaita värejä keittiöön.

421

422

Lasissa (421) (kaikki pikkuruukut käytössä, enkä voi ostaa lakossani uutta) majailee sitruunamelissa. Ostan silloin tällöin eri yrttejä keittiöön ja ne kuolevat aina. Jospa tämä kesäisien juomien ja salaattien (käytän myös leivontakoristelussa) raikastaja kestäisi nyt vähän aikaa. Snika -peltirasiakompleksissa oli suuren rasian lisäksi kaksi pientä kannellista rasiaa. Toisen pikkuisista meni arkimausteille, eivät nimittäin ikinä eksy maustekaappin :D. Lisäksi keräilin vanhaan lääkepulloon hieman niittyleinikkejä – ja kesäfiilis on taattu! Nyt en aio koskea keittiöön vähän aikaan sisustuksellisessa mielessä, vaan on aika nauttia kesästä keittiön antimien kautta.

423

Kesäfiiliksiä uuteen viikkoon!

parasta prinsessalle

414

Pikkulasten ruokailu on yksi ykkösaiheista tuoreiden vanhempien keskusteluissa. Täysimetyksen puolestapuhujien lisäksi löytyy sokeritonta, suolatonta, viljatonta, vegaania & soijatonta ruokavaliota lapselleen noudattavia vanhempia. Loputon lista. Minä en ole ollut missään vaiheessa mielestäni vauhkoilija suuntaan tai toiseen vauvamme ruokavaliossa (kaikki on suhteellista; jonkun mielestä voin olla tarkka ;). Tunsin itseni ehkä hieman erilaiseksi äitien rintaruokintakeskusteluissa lapsemme pikkuvauva-aikana. En itse imettänyt lastamme, vaan hän on niin sanottu ”korvikevauva”. Yritin imettää, mutta se ei onnistunut, joten siirryin oikein hyvällä omallatunnolla korvikkeissin.

Oikeasti korvikkeet olivat tosi käteviä, sillä myös isä oli tasapuolinen syöttäjä ja oli helppo seurata kuinka paljon vauveli söi ja hyvinhän hän kasvoi. Olisin toki imettänyt olosuhteiden salliessa, mutta mielestäni on jokaisen perheen/äidin asia miten vauva syö. Koin saavani muilta tuoreilta äideiltä hyväksynnän korvikkeelleni, kunnes kerroin parin viikon imetysyrityksestä ja maidon pumppaamisesta ensimmäisinä viikkoina pikkuisellemme. Itse en olisi mitään vakuutteluja tarvinut, sillä tuon asian kanssa olin(mme) itse sinut ja onnellinen. Tuntui, että olisi pitänyt voivotella vielä enemmän imetyksen epäonnistumista, mutta se ei oikeasti harmittanut siinä vaiheessa. Ihokontaktia vauveli sai kaksin käsin ja uskoisin pullovauvamme kiintymyssuhteen olevan niin kohdillaan kuin se ikinä voikaan meidän perheessä olla! Nyt kun yksi täysi vuosi alkaa lapsella lähetymään, hän juo edelleen tuttelia, mutta siirtyminen tavallisiin maitotuotteisiin on edessä kesällä.

415

En itse ole nykyään tarkka omasta ruokavaliostani (paitsi kasvissyöjä), mutta haluan omista päätöksistä riippuvaiselle lapselle parasta!Hapanmaitotuotteita aloimme tarjoamaan lapsellemme kymmenen kuukauden iässä. Kuten mainitsin: en ole erityisen periaattelinen lapsemme ruokailussa (mieheni on tarkempi), mutta haluan välttää turhaa sokeria. Lapsemme saa syödä herkkuja esimerkiksi synttäreillä [päiväkodintätinä sydäntä kouraisi jos esimerkiksi synttäreitä juhliessa ”herkuttomat lapset” eivät saaneet mitään hyvää (toki liputan terveellisten herkkujen puolesta, aina ei tarvitse tarjoilla sokeripommeja!)]. Mutta tavalliseen lapsemme arkiruokaan sokerin ei tarvitse kuulua.

Hapanmaitotuotteet päätimme aloittaa jogurtilla.Yllätyin, kuinka haastavaa sokerittomien maustettujen jogurttien hankkiminen tavallisesta kaupasta oli. Ehkä olisi kannattanut aloittaa piimällä. Pelkkää maustamatonta jogurttia en halua lapselle tarjota, enkä aina jaksa/pysty sekoittamaan hedelmäsosetta, marjoja tms. jogurtin joukkoon. Etsiskelin hyllyköt läpi, useista eri kaupoista, sokeritonta maustettua jogurttia. Ainoaksi löydöksi sattui Arlan luonto+ -jogurtit (415). Ne ovat maustettu hedelmän mehulla, joten hedelmäsokeria varmastikin on, muttei lisättyä. Maut voivat kuulostaa hieman erikoisilta porkkanoineen ja punajuurineen, mutta nämä ovat oikeasti hyvänmakuisia. Erityisen käytännöllistä ja edullista ei ole roudata näitä pikkujogurtteja kotiin. Lapsemme nauttii 1/4 purkillisen jogurttia aamupuuron kanssa. Yksi purkki säilyy avattuna (ainakin meidän käytössä) ainoastaan kahden aamupuuron verran, joten puoli purkkia menee ”hukkaan”. Toki loput voi itse syödä, mutta minä syön tavallisesti maustamatonta jogurttia höysteillä ja miehelle kelpaisi ihan tavallinenkin jogurtti. Toivonkin lisää sekä koko-, maku- & valmistajavalikoimaa sokeroimattomiin maustettuihin jogurtteihin (näihin ”meidän kauppoihin”).

416, ”Jos vain tietäisit mitä rasian sisällä on..”

Vaikka vältän nykyään turhaa sokeria pikkuisen syömisissä, täytyy myöntää että vauvan ollessa reilu puolivuotias maistatin hänelle karkkia useamman kerran. Oli niin ihana antaa pikkuisen imeä silloin tällöin namia :P. Mutta nyt kun lapsi on alkanut jo ymmärtää eri ruokien eron, olemme jättäneet viralliset herkut kokonaan pois. Vanhempien karkkipäivinä hän saa rusinaa. Ja kuvissa vilkkuva vesimeloni on sekä äidin että lapsen ykkösherkku! Jo vajaa yksivuotias osaa kyllä vaatia itsellekin naposteltavaa vanhempien ruokailessa. Olimme eilen HopLop:issa; tyttö tykkäsi kovasti erilaisista härveleistä, mutta hauskin hetki oli ehdottomasti kahvihetki (erityisesti äidin pulla)! Sormiruokana annammekin mm. banaania, raejuustoa, leivänmuruja, maissinaksuja, herneitä sekä muita hedelmiä. Kelpaavat hyvin ja samalla tulee treenattua pinsettiotettakin.

417, Vesimelonilohkosta saa helposti myös jäätelön; tee veitsellä viilto lohkon kuoreen ja työnnä puinen jäätelötikku sisään.

Perus(pää)ruoat teemme lapsellemme itse. Rintaruokinnan ohella purkkiruoasta tuntuu olevan hyvin erisävyisiä keskusteluja. Itse en myöskään tässä asiassa osaa kovin tunteilla, mutta olemme ajautuneet tekemään pikkuisen ruoat pääsäntöisesti itse. Jotenkin sitä mielummin syöttää omatekemää. En ole kuitenkaan mikään purkkivastustaja. Kalaruoat ostammekin usein valmiina, sillä emme mieheni kanssa syö kovin usein rasvaisia kaloja. Pääruoka-aineina tavallisesti ovat porkkana, bataatti, kukka- ja parsakaali, herneet, maissi, kesäkurpitsa ja peruna. Lihana taas kana, possu sekä naudanliha. Neuvolasta suositelttin riistaa, mutta en ole alkanut kokkailemaan poroa tai lintua lapsellemme, sillä niitä emme itsekään syö. Onneksi pilti:llä ovat pohjoisen maut, joista löytyy mm. lohta sekä poronkäristystä.

Hedelmä- ja marjasoseet ostamme ihan valmiina. Marjoja antaisin omasta pakasteesta, mutta niitä ei enää ole. Viime kesänä vastasyntyneen kanssa ei tullut metsässä tai edes kauppojen marjatiskeillä rämmittyä. Tänä kesänä aion korjata tilanteen! Smoothieta on tullut hedelmistä joskus tehtyä, mutta pääasiassa olen tyytynyt kaupan käteviin hedelmämehuihin.

418

Ruokasepostuksien yhteydessä täytyy lienee mainita lounaan jälkeen nautittavat ksylitolipastillit. Tällä hetkellä meillä ovat käytössä kuvassa olevat Katti Matikaisen -pastillit. Hyvin menee yksi neljäsosa tai puolikas pikkusuuhun. Seuraavalla kerralla tulee kyllä ostettua Herra Hakkaraisia, sillä ne ovat jauhemaisia, joten niitä on helpompi puolittaa sekä tarvittaessa murskata. Pastillihetki on kyllä lapsellemme yksi parhaista päivässä. Koko kroppa alkaa täristä pastillipurkin ilmestyttyä näköpiiriin!

Täytyy loppuun mainita kiitollisuudestani sen suhteen, että meillä on ainakin vielä kaikki ruokailut yms. mennyt hyvin lapsen kanssa. Yritämme tehdä ruokailuista (ainakin kerran päivässä) yhteisiä positiivisia hetkiä, joissa koko perhe syö yhdessä. Myönnän, että välillä lipsuu tuo yhdessäsyöminen, mutta esimerkiksi läppäriä emme lapsen syödessä pöytään tuo. (Itsellä usein aamukahviseurana läppäri :S.) Lisäksi minusta on tärkeää, että myös lapsi saa kokeilla, maistaa ja haistaa eri ruokia. Meillä on mm. sotattu puurolla. Mikä onkaan ihanampi tunne lapsesta kuin esimerkiksi puristaa keitetty peruna nyrkillä sohjoksi? Siivous on lapsen kokemuksen arvoista. (Lapsemme toki haluaisi sotata ruoalla joka ikisellä ruokailuhetkellä, mutta tavallisesti annan hänelle vain lusikan omaan käteen ja pidän ruoan poissa hänen käden etäisyydeltä).

Rauhallisia ruokahetkiä!

Aurinkoa päivin öin

Olen viettänyt tänään erittäin harvinaisesti sunnuntaita yksin. Mies lähti pikkuihmisen kanssa juhliin keski-Suomeen, ja minä jäin parantelemaan vielä kotiin itseäni. Juhlien väliin jääminen harmittaa, mutta en halua ottaa takapakkia toipumisessa, sillä uskoisin olevani jo voiton puolella sen suhteen! Onneksi sain tänään vieraakseni auringon sekä (kokkaavan 🙂 siskon. Meidän ”terassilaajennus” on valmis, joten olipas mukava viettää aurinkoista päivää isolla terassilla puolikuntoisenakin.

409

Terassi kasvatti kokoaan miehen käsissä noin 60%. Postailen myöhemmin uudesta terassista erikseen, kunhan saan maalattua sen. Aion uhmata painekyllästetyn puun maalausohjeita ja maalata terassin kertaalleen jo tänä kesänä. Uuden ja vanhan terassin väriero on suuri ja häiritsee kovasti silmääni. Annetaan kuitenkin puiden pari hellepäivää kuivahtaa ennen käsittelyä. Olen valmis maalamaan ehkäpä läikikkään terassin uudelleen ensi kesänä, mikäli vielä asumme tässä (nyt ei miestä naurata O_o). Vaikka terassi ei ole vielä valmis, pieniä sisustuksellisia muutoksia olen sinne jo tehnyt.

410

Rakensin itselleni (toki lainaan muillekin 😉 auringonotto/löhöilynurkan terassille. Vanha aurinkotuoli ei ole ulkonäöltään kaikkein kaunein, mutta aivan paras oleilla. Tähän nurkkaan paistaa kivasti ilta-aurinko, joten äidin kahvihetki auringossa hellepäivinä miehen kotiutuessa töistä taattu (lapsen kans ei erityisesti auringossa löhöillä :P).

411

Vanha villainen ”piknikhuopa” löysi paikkansa terassilta, ja siihen on kiva käpertyä iltasella tai tuulisena päivänä. Illalla viihtymisestä huolehtivat myös seinälle ripustamani aurinkokennovalaisimet (clas ohlsonilta, 409). Ompa ihanaa & ekologista saada aurinkoenergian valoa iltaisinkin! Vaikka nuo aurinkokennomötikät eivät kaikkein kauneimpia ole (oltava kohtisuoraan aurinkoa kohden), ovat hehkujen muodot  mieleeni. 

412

Auringon laskiessa viihtyvyyttä lisää myös lasinen lyhty juuttinarulla. Nyt tuli melkein ikävä hämäriä syysiltoja (eletään tämä kesä kuitenkin ensin).

413

Toivotaan terassikelejä lupaavan sunnuntain jälkeen lisää ensi viikolle!