parasta prinsessalle

414

Pikkulasten ruokailu on yksi ykkösaiheista tuoreiden vanhempien keskusteluissa. Täysimetyksen puolestapuhujien lisäksi löytyy sokeritonta, suolatonta, viljatonta, vegaania & soijatonta ruokavaliota lapselleen noudattavia vanhempia. Loputon lista. Minä en ole ollut missään vaiheessa mielestäni vauhkoilija suuntaan tai toiseen vauvamme ruokavaliossa (kaikki on suhteellista; jonkun mielestä voin olla tarkka ;). Tunsin itseni ehkä hieman erilaiseksi äitien rintaruokintakeskusteluissa lapsemme pikkuvauva-aikana. En itse imettänyt lastamme, vaan hän on niin sanottu ”korvikevauva”. Yritin imettää, mutta se ei onnistunut, joten siirryin oikein hyvällä omallatunnolla korvikkeissin.

Oikeasti korvikkeet olivat tosi käteviä, sillä myös isä oli tasapuolinen syöttäjä ja oli helppo seurata kuinka paljon vauveli söi ja hyvinhän hän kasvoi. Olisin toki imettänyt olosuhteiden salliessa, mutta mielestäni on jokaisen perheen/äidin asia miten vauva syö. Koin saavani muilta tuoreilta äideiltä hyväksynnän korvikkeelleni, kunnes kerroin parin viikon imetysyrityksestä ja maidon pumppaamisesta ensimmäisinä viikkoina pikkuisellemme. Itse en olisi mitään vakuutteluja tarvinut, sillä tuon asian kanssa olin(mme) itse sinut ja onnellinen. Tuntui, että olisi pitänyt voivotella vielä enemmän imetyksen epäonnistumista, mutta se ei oikeasti harmittanut siinä vaiheessa. Ihokontaktia vauveli sai kaksin käsin ja uskoisin pullovauvamme kiintymyssuhteen olevan niin kohdillaan kuin se ikinä voikaan meidän perheessä olla! Nyt kun yksi täysi vuosi alkaa lapsella lähetymään, hän juo edelleen tuttelia, mutta siirtyminen tavallisiin maitotuotteisiin on edessä kesällä.

415

En itse ole nykyään tarkka omasta ruokavaliostani (paitsi kasvissyöjä), mutta haluan omista päätöksistä riippuvaiselle lapselle parasta!Hapanmaitotuotteita aloimme tarjoamaan lapsellemme kymmenen kuukauden iässä. Kuten mainitsin: en ole erityisen periaattelinen lapsemme ruokailussa (mieheni on tarkempi), mutta haluan välttää turhaa sokeria. Lapsemme saa syödä herkkuja esimerkiksi synttäreillä [päiväkodintätinä sydäntä kouraisi jos esimerkiksi synttäreitä juhliessa ”herkuttomat lapset” eivät saaneet mitään hyvää (toki liputan terveellisten herkkujen puolesta, aina ei tarvitse tarjoilla sokeripommeja!)]. Mutta tavalliseen lapsemme arkiruokaan sokerin ei tarvitse kuulua.

Hapanmaitotuotteet päätimme aloittaa jogurtilla.Yllätyin, kuinka haastavaa sokerittomien maustettujen jogurttien hankkiminen tavallisesta kaupasta oli. Ehkä olisi kannattanut aloittaa piimällä. Pelkkää maustamatonta jogurttia en halua lapselle tarjota, enkä aina jaksa/pysty sekoittamaan hedelmäsosetta, marjoja tms. jogurtin joukkoon. Etsiskelin hyllyköt läpi, useista eri kaupoista, sokeritonta maustettua jogurttia. Ainoaksi löydöksi sattui Arlan luonto+ -jogurtit (415). Ne ovat maustettu hedelmän mehulla, joten hedelmäsokeria varmastikin on, muttei lisättyä. Maut voivat kuulostaa hieman erikoisilta porkkanoineen ja punajuurineen, mutta nämä ovat oikeasti hyvänmakuisia. Erityisen käytännöllistä ja edullista ei ole roudata näitä pikkujogurtteja kotiin. Lapsemme nauttii 1/4 purkillisen jogurttia aamupuuron kanssa. Yksi purkki säilyy avattuna (ainakin meidän käytössä) ainoastaan kahden aamupuuron verran, joten puoli purkkia menee ”hukkaan”. Toki loput voi itse syödä, mutta minä syön tavallisesti maustamatonta jogurttia höysteillä ja miehelle kelpaisi ihan tavallinenkin jogurtti. Toivonkin lisää sekä koko-, maku- & valmistajavalikoimaa sokeroimattomiin maustettuihin jogurtteihin (näihin ”meidän kauppoihin”).

416, ”Jos vain tietäisit mitä rasian sisällä on..”
Vaikka vältän nykyään turhaa sokeria pikkuisen syömisissä, täytyy myöntää että vauvan ollessa reilu puolivuotias maistatin hänelle karkkia useamman kerran. Oli niin ihana antaa pikkuisen imeä silloin tällöin namia :P. Mutta nyt kun lapsi on alkanut jo ymmärtää eri ruokien eron, olemme jättäneet viralliset herkut kokonaan pois. Vanhempien karkkipäivinä hän saa rusinaa. Ja kuvissa vilkkuva vesimeloni on sekä äidin että lapsen ykkösherkku! Jo vajaa yksivuotias osaa kyllä vaatia itsellekin naposteltavaa vanhempien ruokailessa. Olimme eilen HopLop:issa; tyttö tykkäsi kovasti erilaisista härveleistä, mutta hauskin hetki oli ehdottomasti kahvihetki (erityisesti äidin pulla)! Sormiruokana annammekin mm. banaania, raejuustoa, leivänmuruja, maissinaksuja, herneitä sekä muita hedelmiä. Kelpaavat hyvin ja samalla tulee treenattua pinsettiotettakin.

417, Vesimelonilohkosta saa helposti myös jäätelön;
tee veitsellä viilto lohkon kuoreen ja työnnä puinen jäätelötikku sisään. 
Perus(pää)ruoat teemme lapsellemme itse. Rintaruokinnan ohella purkkiruoasta tuntuu olevan hyvin erisävyisiä keskusteluja. Itse en myöskään tässä asiassa osaa kovin tunteilla, mutta olemme ajautuneet tekemään pikkuisen ruoat pääsäntöisesti itse. Jotenkin sitä mielummin syöttää omatekemää. En ole kuitenkaan mikään purkkivastustaja. Kalaruoat ostammekin usein valmiina, sillä emme mieheni kanssa syö kovin usein rasvaisia kaloja. Pääruoka-aineina tavallisesti ovat porkkana, bataatti, kukka- ja parsakaali, herneet, maissi, kesäkurpitsa ja peruna. Lihana taas kana, possu sekä naudanliha. Neuvolasta suositelttin riistaa, mutta en ole alkanut kokkailemaan poroa tai lintua lapsellemme, sillä niitä emme itsekään syö. Onneksi pilti:llä ovat pohjoisen maut, joista löytyy mm. lohta sekä poronkäristystä.
Hedelmä- ja marjasoseet ostamme ihan valmiina. Marjoja antaisin omasta pakasteesta, mutta niitä ei enää ole. Viime kesänä vastasyntyneen kanssa ei tullut metsässä tai edes kauppojen marjatiskeillä rämmittyä. Tänä kesänä aion korjata tilanteen! Smoothieta on tullut hedelmistä joskus tehtyä, mutta pääasiassa olen tyytynyt kaupan käteviin hedelmämehuihin.

418
Ruokasepostuksien yhteydessä täytyy lienee mainita lounaan jälkeen nautittavat ksylitolipastillit. Tällä hetkellä meillä ovat käytössä kuvassa olevat Katti Matikaisen -pastillit. Hyvin menee yksi neljäsosa tai puolikas pikkusuuhun. Seuraavalla kerralla tulee kyllä ostettua Herra Hakkaraisia, sillä ne ovat jauhemaisia, joten niitä on helpompi puolittaa sekä tarvittaessa murskata. Pastillihetki on kyllä lapsellemme yksi parhaista päivässä. Koko kroppa alkaa täristä pastillipurkin ilmestyttyä näköpiiriin!
Täytyy loppuun mainita kiitollisuudestani sen suhteen, että meillä on ainakin vielä kaikki ruokailut yms. mennyt hyvin lapsen kanssa. Yritämme tehdä ruokailuista (ainakin kerran päivässä) yhteisiä positiivisia hetkiä, joissa koko perhe syö yhdessä. Myönnän, että välillä lipsuu tuo yhdessäsyöminen, mutta esimerkiksi läppäriä emme lapsen syödessä pöytään tuo. (Itsellä usein aamukahviseurana läppäri :S.) Lisäksi minusta on tärkeää, että myös lapsi saa kokeilla, maistaa ja haistaa eri ruokia. Meillä on mm. sotattu puurolla. Mikä onkaan ihanampi tunne lapsesta kuin esimerkiksi puristaa keitetty peruna nyrkillä sohjoksi? Siivous on lapsen kokemuksen arvoista. (Lapsemme toki haluaisi sotata ruoalla joka ikisellä ruokailuhetkellä, mutta tavallisesti annan hänelle vain lusikan omaan käteen ja pidän ruoan poissa hänen käden etäisyydeltä).

Rauhallisia ruokahetkiä!

Mainokset

2 thoughts on “parasta prinsessalle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s