Suussa Sulava (raaka)Suklaafudge

Raakaruokailu on kasvattanut suosiotaan viime vuosina runsaasti. Tuntuu, että joka kaupasta alkaa löytyä esimerkiksi raakasuklaata. Itse en ole vannonut ikinä minkään erityisen ruokavalion perään (poislukien kasvisruokailu), mutta tykkään kokeilla uusia juttuja. Raakasuklaita olen maistanut eri muodoissa, ja kokenut niiden maun pääsääntöisesti liian tummaksi ja kitkeräksi. Noin vuosi sittten törmäsin mieheni siskon kautta raakasuklaafugdeen, joka yllätti herkullisuudellaan. Fudgen maku on tummaa raakasuklaata miedompi ja muistuttaa Fazerin Wienernougatia. Vaikka en noudata sokeritonta ruokavaliota, on mukava tehdä välillä herkkuja ilman valkoista sokeria. Sokeriton fudge on lisäksi maidoton ja gluteeniton. Fudgeen lainattu ohje löytyy täältä, olen muokannut ohjetta hieman makumieltymysten ja Oululaisten kauppojen valikoimien mukaan. Tämä fudge ei ole ihan virallisesti raaka, sillä mantelitahnan mantelit ovat kevyesti paahdettuja. Kutsun tätä kuitenkin raa`aksi, sillä läheltä liippaa.. Kuvat ovat valitettavasti huonolaatuisia kännykkäräpsyjä, mutta riittäviä ohjeen ja fudgen herkullisuuden ymmärtämiseksi!

Pähkinäinen raakasuklaafudge (noin 20 kpl):

– 1 dl mantelivoita/tahnaa
 (tai vaihtoehtoisesti jotain pähkinävoita, esim. cashew)
– 1/2 dl kaakaovoita
– 1 rkl raakakaakaojauhetta
– 2 rkl hunajaa
– koristeluun cashewpähkinöitä

1. Sulata kaakaovoi vesihauteessa.

2. Sekoita joukkoon hunaja sekä mantelivoi (alla olevan kuvan bionan mantelivoi on hieman kovatöinen irrottaa huoneenlämpöisenä purkistaan, mutta irtoaa kyllä esimerkiksi isolla lusikalla).

3. Lisää joukkoon raakakaakaojauhe.

4. Vatkaa seos kuohkeaksi sähkövatkaimella.

5. Kaada suklaa leivinpaperilla vuorattuun astiaan (neliön tai suorakulmion muotoinen jos haluat paloista neliöitä, kuvassa olevassa muovirasiassa kaksinkertainen annos fudgea).

6. Koristele fudge esimerkiksi cashewpähkinöillä.

7. Anna jähmettyä jääkaapissa tai pakastimessa jonkin aikaa (pakastimessa jähmettyy nopeammin).

8. Pilko jähmettynyt fudge paloiksi veitsellä.

Nauti, tarjoa vieraille tai vie vaikka lahjaksi valmis fudge. Itse innostuin tästä herkusta viime syksynä sen verran kovasti, että vein useimmille vieraille sitä tuliaiseksi. Tuntui maistuvan, ja monet yllättyivät, että raakasuklaakin voi olla ”hyvää”. Fudge ei ole maailman makein, mutta on maistunut useammalle ”sokerihiirelle”. Fudge on helppo ja nopea (jähmettymisaikaa lukuun ottamatta) valmistaa. Itse olen hankkinut mantelivoin, raakakaakaon ja kaakavoin Oululaiselta Kärkkäiseltä. Punnitse & Säästä tarjoaa myös runsaasti vaihtoehtoja raakaleivontaan. Fudgen ainut miinuspuoli on hieman kalliit raaka-aineet esimerkiksi tavalliseen suklaaseen verrattuna. Mutta on sen arvoista mielestäni!

Ihania ja omannäköisiä nautiskeluhetkiä!

Ps. Varmoja pikkuhiljaa lähestyvän joulun merkkejä havaittu; havuja maljakossa ja tsaikka-lasit (omassa kodissani oli perinteisinä glögikuppeina) käytössä.

Mainokset

Rauhaa ja rakkautta

[kännykkäkuva]

Tällä viikolla Suomessa vietetään imetysviikkoa. Imetysviikkoon sisältyy muun muassa imetysrauhan julistaminen. Vastikään on julistettu myös raskausrauha Marja Hintikan toimesta. Jos pystyisin, haluaisin julistaa rauhan imettäjien ja raskaana olevien lisäksi kaikkien muidenkin naisten, miesten ja lapsien omalle vartalolle ja omannäköiselle elämiselle. Jos oikein negatiivisien lasien läpi katselee tämän hetkistä maailmanmenoa, niin tuntuu että täällä ei saa imettää tai olla imettämättä, ei kasvattaa mahaa rauhassa, tai olla kasvattamatta. Ei saa näyttää lihavalta tai laihalta. Ja niin edelleen.. Täytyy kyllä sanoa, että omalle kohdalle ei ole osunut hirveästi turhia kommentteja esimerkiksi vauvan syöttämisestä, mutta ne muutamatkin ovat periaatteessa liikaa.  Ja olen kuullut kyllä hurjan määrän kommentteja, joita erityisesti odottaville ja imettäville naisille on sadellut. Herkässä tilassa oleville äideille heitetyt kommentit ovat erityisesti nostattaneet karvat pystyyn.

[kännykkäkuva]

Imetys ja ylipäätänsä pikkuvauvan syöttäminen on usein todella herkkä aihe vastasyntyneen nyytin perheelle. Olen jo aikasemmin kirjoittanut täällä, että meidän vauva on ollut pulloruokinnalla. Asia ei ole ollut minulle tai miehelleni mitenkään vaikea. Mutta alussa sitä sai joillekin selittää ja neuvoja rintaruokinnan puolesta tuli. Ja tähän voisi sanoa, että siis oikeesti, mitä järkeä! Siinä vaiheessa kun imetystä ollaan yritetty, eikä se syystä tai toisesta onnistu, eivät tuoreet vanhemmat tarvitse neuvoja kysymättä, syyllistämisestä puhumattakaan. Kaikki eivät myöskään halua tai saa imettää, vaikka se onnistuisikin. Vauva voi saada läheisyyttä ja lämpöä ihan tarpeeksi pulloruokinnallakin. Muiden päätöksistä riippuvaista pikkuvauvaa ei auta millään tavalla vanhempien toiminnan arviointi. Tietenkin jos puhutaan syöttämättä jättämisestä tai muusta laiminlyönnistä on syytä muiden aikuisten tartua toimeen. Mutta pulloruokinta on aivan yhtä hyvä tapa kuin imettäminen! Sen lisäksi että pullottelijoita ja korviketta antavia vanhempia kritisoidaan myös imettäjät saavat huutia esimerkiksi julkisilla paikoilla ruokkimisesta tai taaperoimettämisestä. Esimerkiksi joissakin ravintoloissa täytyy vauva imettää wc:ssä. Kuinkahan moni aikuinen suostuisi vessaruokailuun?

Viime metreillä..
Myös raskaana olevan naisen keho tuntuu olevan tavallista enemmän julkista riistaa. Naiset saavat kuulla ihmisten kommentteja vatsansa koosta. ”Onko tuolla kaksi kun on niin iso?” Tai kun joku lataa nettiin kuvan pienestä odotusvatsasta, aletaan syyttää syömättömyydestä. Maha voi olla iso tai pieni rakenteellisista syistä, ei omista valinnoista johtuen. Jokainen odottaja haluaa varmasti tarjota parasta mahdollista pesäkoloa lapselleen, ja aina ei rahkeet riitä esimerkiksi terveelliseen ruokavalioon. Mielestäni kaikki raskausmahat ovat kauniita! Sain omasta raskausvatsastani aika vähän kommentteja, ennen viimeisiä viikkoja kyllä kuulin ihmettelyjä mahan pienuudesta. Pieneltä se ei tuntunut itselleni missään vaiheessa, ja erityisesti lopussa se ”posahti” kunnolla. Nykyään taitaa olla melkein samaa luokkaa ;). Mahojen kommentoiti ei lopu synnyttämiseen. Vaan esimerkiksi synnyttäneiden julkkisten mahoja tiiraillaan enemmän kuin sieltä tullutta ihmettä. Joskus on jäänyt liikaa kiloja, ja joskus taas on alettu liian aikaisin jumppamaan ja pumppaamaan jos maha on heti poissa (joillakin se lähtee ilman yhtäkään vatsalihasliikettä, olen nähnyt). Itse ajattelen, että jos esimerkiksi synnytyksen jälkeen haluaa jotain analysoida, äidin ulkonäon sijaan tärkeämpää on vauvan hyvinvointiin liittyvät pohdinnat.

Jokaisen ihmisen kehon kunnioittaminen ei todellakaan liity vain raskauteen, imetykseen tai äitiyteen. Kaikilla on lupa omanlaisiin elämäntapoihin, eikä muilla ole oikeutta kommentoida niitä. Esimerkiksi voin sanoa omalta kohdaltani, että pidän tämän hetkistä fitnessbuumia hieman outona. En ihannoi millään tavallaan överiksi vedettyä ruokavaliota tai treenausta. Silti en koe, että minulla olisi oikeus kritisoida jonkun toisen elämäntapoja, ellei esimerkiksi viattoman lapsen terveys ole niiden takia vaarassa. Itse haluan syöttää omalle lapselleni terveellistä ja monipuolista ruokaa, ja toivon että pystyn antamaan hänelle mahdollisimman tasapainoisen kuvan elämäntavoista. Ei muiden ulkonöän arvointia, syömisien kyttäilyä tai pelkkää herkkujenkaan puputtelua (apua :D).

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Aihe herättää minussa voimakkaita tunteita, vaikken itse olekaan saanut kyseenalaisia kommentteja tämän asian suhteen erityisesti. Viime päivinä blogi on ollut vähän tauolla muiden kiireiden vuoksi. Nyt pitäisi aikaa jäädä enemmän blogille ja sisusteluille, vielä kun saisin objektiivin jolla kuvata ;).

Peace and love!

Mansen blogikirppis

Me olimme edellisen viikonlopun reissussa Tampereella. Kaksi päivää on liian lyhyt aika kyseiseen kaupunkiin, mutta saimme mahdutettua viikonloppuun kaikkea kivaa. Muun muassa näimme sukulaisiani, tytön kummitätiä, ulkoilimme, paistoimme makkaraa syysillassa ja mies pääsi harrastamaan kaverin kanssa. Yksi viikonlopun kohokohta oli sunnuntaiaamuinen vierailu Mansen blogikirppiksellä. Bongasin saatumalta tapahtuman sunnuntaiaamuna OmaShopin nettisivuilta, ja sinnehän oli päästävä.
Blogikirppikseltä löytyi muun muassa ihania himmeli- & käpy -pakettikortteja. Lisäksi oot niin ihana -kortteja sai ootniinihana -pisteeltä
200 ensimmäiselle kävijälle jaettiin ämpäreitä, ja satuimme siskoni kanssa juuri ja juuri mahtumaan tuohon porukkaan. Ämpärini sisälsi muun muassa servetttejä, hammasharjan, erilaisia voide- ja hajuvesinäytteitä, avaimenperän, karkkia ja ihania esitteitä. Pelkästään tämän sankon takia kannatti kyllä lähteä! Lisäksi pikkuvieraille oli jaossa ihania yllätyspusseja.
Mansen blogikirppiksellä oli siis bloggareita myymässä tavaroitaan sekä lisäksi muutama designyritys. Esimerkiksi tuo ihana ennalta mainitsemani OmaShop. Pöydät notkuivat mitä ihanimmista jutuista. Itselleni mukaan tarttui keltainen kahvipannu -blogin pöydästä todella vanhoja perhostauluja. Ai että tuo pähkinäpuun sävy kehyksissä näyttää taas raikkaalta! Perhostauluista yksi pääsi porraskäytävään ja kaksi makuuhuoneen seinälle. Lopulliset sijoituspaikat tauluille muotoutuvat ajan kanssa.
Myös aamulehti kirjoitti tuosta tapahtumasta. Tulipa taas todettua että joskus parhaat tekemisideat löytyvät spontaanisti!

Leppoisaa loppuviikkoa!

Vaaleanpunaista muumia, kiitos!

Ajattelin ennen lasta ”perinteisesti”, että en tule ostamaan erityisen runsaasti tytölle vaaleanpunaisia vaatteita ja tavaroita. Muuttaessamme tähän asuntoon yhden huoneen seinä oli vaaleanpunainen. Koska tiesimme, että mahassani on tyttövauva, päätimme jättää vaaleanpunaisen seinän masuvauvan huoneeseen. Tuunasin siihen vain valkoisella maalilla sahalaitakuvion. Tuo huone oli ihana, mutta kuten olen täällä blogissakin kertonut, se on saanut jo uuden sävyn vihreästä. Ja kuten ennen lapsen syntymää ajattelinkin, en pukenut vauvaani hirveästi vaaleanpunaiseen, ennemmin neutraaleihin väreihin. Mutta jossakin vaiheessa minua alkoi vähän kyllästyttää se, että ihmiset luulivat meidän palleroa pojaksi, joten aloin tietoisesti laittamaan jotain vaaleanpunaista vauvan ylle. Sinäänsä ihmisten veikkailut väärästä sukupuolesta eivät haitanneet, mutta jossain vaiheessa hämmentyneet selitykset riittivät. Nyt kun katon niin onhan hän oikeastaan ihan tytön näköinen. Tytön tai pojan näköinen, ihana omannäköisenään.

Vaikka nykyään palleromme tunnistaa tytöksi ilman pinkkiäkin, niin jostakin muusta syystä hänelle on alkanut kertyä vaaleanpunaista sälää runsaasti. (Toivottavasti tästä ei saa sellaista kuvaa, että sukupuolen tunnistamisella on minulle erityistä väliä, sillä ei ole!) En tiedä johtuuko vaalenpunaisuus tietyissä jutuissa valikoiman puutteesta vai jostain ihan muusta. Toisaalta onhan vaaleanpunainen väri tosi söpö. Lisäksi olen huomannut, että tuo vaaleanpunainen ”sälä” on usein muumia. En ole ikinä ollut mikään muumi-friikki, mutta näköjään tytölle sitä on tullut hankittua. Ja totta puhuen, onhan ne muumitkin söpöjä. Ylhäällä näkyvän kypäräihanuuden lisäksi meidän tytöllä on muun muassa oma vaaleanpunainen muumikuppi ja -lusikka. Ne hän sai ristiäislahjaksi ihan vanhempien toiveesta.

Muumit kypärässä ja ruokailuvälineissä eivät riitä, vaan meillä myös pestään hampaat, peseydytään ja selvitellään takut muumin merkeissä. Toistaiseksi  tytön vaatteet ovat pysyneet aika neutraaleina, eikä muumikuvioita niistä löydy. Ehkä muumeja alkaa ilmaantumaan kun tyttö osaa jo itse valita kamppeensa. Jää nähtäväksi, mutta nyt on ainakin äiti semi-ihastunut vaaleanpunaiseen muumiin. (Tytär osoittaa pikkumyytä ja sanoo: ”tyttö”.)

Mukavaa loppuviikkoa muumi-innokkaille ja kaikille muillekin!


Legendaariset Luutut

Tarina kertoo että kauan kauan sitten eräs mies oli joululahjaostoksilla. (Oikeasti tästä on alle vuosi, mutta saduissahan ruukataan liioitella). Miehen vaimo oli kohtuullisen tarkka, joten hän oli tehnyt ”joululahjaehdotelmista” listan etukäteen. Näin vältyttäisiin käyttämättömäksi jääviltä hankinnoilta. Tuona talvena vaimo oli innostunut keräilemään kauniita tarve-esineitä. Ja joululahjalistassa yhteenä toiveena oli luutuja. Ihan totta, rättejä! Tarkempi kuvaus luuduista oli kirjoitettu nopein harakanvarpasin; nättejä ja pestäviä sisustusluutuja, mielellään ”neulosmaisia” ja värinä vaikka musta. Ja tuon toiveen kanssa mies purjehti kauppakeskukseen. Tekstistä ei saanut ilmeisesti muuta selvää kuin sen, että rättejä oli toivottu. Ja pestäviä sellaisia. Niinpä mies käveli lähimpään markettiin ja nappasi rättipaketin mukaansa. Tyytyväisenä hän lampsi lahjakassinsa kanssa kotiinpäin. Matkan varrella oli mies vielä sattunut näkemään vielä vaimon veljeä, joka ihmetteli tämän ostosta. Toivoiko siskoni oikeasti rättejä joululahjaksi? Kyllä, oli mies vakuutellut.

Luutut löysivät tiensä lahjapakettiin ja pukinkonttin. Jouluaattona vaimo oli erittäinkin tyytyväinen saamaansa lahjasaldoon (toki lasten lahjailo on tärkeintä!). Viimeisenä avattavaksi lahjaksi jäi mieheltä saatu pehmeä paketti. Lahjalistan sisältö oli päässyt unohtumaan ja mielikuvitus paketin sisällöstä laukkasi. Onkohan mieheni ostanut minulle jotain vaatetta? Rauhallisin ottein vaimo avasi viimeisen paketin ja purskahti railakkaan nauruun. Voi mies raukkaa.Paketti oli nimittäin pullollaan neonvärisiä mikrokuituliinoja. Juuri niitä kaikesta kauheimpia kaupan hyllyltä. Eli ei ihan ”sisustusrättejä”. Tuosta lahjasta saatiin monet naistennaurut sinä jouluna. Ja päätyiväthän nuo rätit käyttöönkin. On ainakin pestäviä! Itse asiassa niitä näkyi välillä jopa keittiön väripilkkuina, kuten yllä olevassa kuvassa (okei, tuo lohenpunainen yksilö oli kaikista neutraalein).

Itse en olisi siis ihan tuollaisia luutuja hankkinut, mutta käypiä ja kestäviä ovat olleet. Kuitenkin olen jo puolen vuoden ajan etsinyt (erittäin passiivisesti) tyylikkäitä keittiöliinoja. Sisustuskaupoissa on mustia näkynyt, mutta jotenkin 15 €:n luutua kassalle kiikuttaessa on iskenyt piheys. Ja niin ovat liinat jääneet kauppaan. Taannoin löysin Clas Ohlsonilta sattumalta kauniin mikrokuituliinapaketin. Setissä on neljä ruskeansävyistä liinaa. Hinta oli huimat 3 euroa!

kuva lainattu,
 http://www.clasohlson.com/fi/Mikrokuituliina-4-kpl/Pr444000001
kuva lainattu:
 http://www.clasohlson.com/fi/Mikrokuituliina-4-kpl/Pr444000001

Luutut ovat osoitettu käyttöön keittiöön, ikkunoihin, yleisluutuksi ja kylppäriin. Todellisuudessa kaikki muut paitsi tuo mikrokuituinen ikkunaliina menivät keittiön tarpeisiin. Olipas muuten ympäristöystävällinen (joutsenmerkitty) ja edullinen löytö.  Ja niistä neonvärisistä luutuista puheenollen; ovat edelleen aktiivisessa käytössä, siirtyivät vain kylppäri- ja lattialuuduiksi. Viimeksi eilen olivat tarpeellisia. Nyt nojailevat narikkaan niin siivousvälineet kuin muutkin velvollisuudet. Tänään on shoppailtu, siivottu, kyläilty ja sisustettu. Nuhanenäinen tyttö nukahti vihdoin ja mies on humputtelemassa. Tämä rouva sukeltaa siis sisustuslehtien maailmaan.

Leppoista lauantaita!