Älä ole paha kakku, ole hyvä kakku

Rakastan lasten puisia leluja, puuleluja. Niissä kiehtoo jokin autenttinen fiilis ja kestävyys. Huomioideni mukaan isommat lapset eivät ole erityisesti perinteisien puulelujen perään. Puun sijaan kaikenlaiset muovihökötykset houkuttelevat. Meidän reilu 1-vuotias ei osaa ”onneksi” sanoa lempparimatskuansa leluissa (mutta nukke on leluista ihan ykkönen). Tästä huushollista jotain puuleluja on löytynyt kauemmin aikaa, ja niiden kaikkien kyljessä lukee isolla brio. Tuo ihana ruotsalainen, hyvän maineen omaava hurmaava BRIO.

Olen törmännyt Valkean Tiger:issä useamman kerran iloisiin (ei-välttämättä-niin-hyvämaineisiin) puisiin elintarvikeleluihin. Ja fiilis niiden suhteen on ollut hieman ristiriitainen; ihania, söpöjä ja edullisiakin, mutta onkohan näissä jotain myrkkyjä? Onko nämä valmistettu lapsityövoimalla?

Black Friday sai sen verran päätäni sekaisin, että päädyin ostamaan noita ihanuuksia omista ennakkoasenteista huolimatta. Kyljessä lukee perinteisesti made in China. Omasta mielestä olisi ollut tekohpyhää jättää puulelut kauppaan alkuperän epätietoisuuden takia. Sillä niin minun kuin tytön päälle eksyy usein esimerkiksi H&M:n ja muiden isojen vaateketjujen tuotteita. Enkä usko että noista Suomessa myytävistä leluista mitään vaarallisia myrkkyjä irtoaa. Toivon, että ne ovat valmistettu mahdollisimman eettisissä olosuhteissa.

Tigeristä tarttui mukaan kakkupala, tikkari, mehu- ja maitopurkki herkkuväreissä. Ja tyttökin tykkää: tikkari on juuri sopivan kokoinen sekä käteen että suuhun. Nämä sopisivat hyvin vaikka pukinkonttiin! Hintaa kappaleella oli muutama euro.

Ja säälittäväksi omantunnon kevennykseksi lopppuun: tyttären asu on suomessa valmistettu 😇.

Mainokset

Uusi matto!

Varpaiden alla hieman pistelevä, lämmin, pehmoinen, jopa hierova tunne.
Meidän olohuonetta on alle vuoden koristanut annon harmaa pinta -puuvillamatto. Ennen tuota mattoa meillä oli ikean villainen ”blogimatto”. Lapsen ollessa pieni (=sotkeva) halusin kokeilla helposti puhdistettavaa puuvillamattoa olohuoneessa villamaton (joka oli ihan kätevä, mutta vahva kuvio kyllästyttävä) sijaan. Ajattelin, että puuvillamaton voi nakata vaikka kerran kuussa ihan tavalliseen pyykinpesukoneeseen. Pesun suhteen tuo pinta -matto on ollut kyllä kätevä. Siihen se kätevyys on sitten jäänyt. Tasaisessa matossa näkyy helposti kaikki liat, eikä se lähde imuroimalla puhtaan näköiseksi. Lisäksi matto tuntuu jopa hieman nukkaantuneen, ehkä pesujen takia. Lyhyen kokeilun lopputuloksena voin siis sanoa, että ainakin tässä huolettomassa perheessä toimii paremmin likaa hylkivä villamatto, ja mielellään ”ei-tasaisen” värinen.

Annon Pinta -puuvillamatto

”Blogimatto”

Meillähän ei tietysti enää tuota blogimattoa ole, enkä sitä kyllä haluaisikaan. Alakerran pelihuone tarvitsi mattoa (tytön huoneen matto ollut siellä lainassa), joten olkkariin tarjoutui tilanne ostaa uusi matto. Olkkarin entisen harmaan maton siirsin pyykkikoneen kautta leikkihuoneeseen (jossa harvinaisesti leikitään). Olohuoneeseen uutta mattoa ei tarvinut kauaa etsiä, sillä olin törmännyt jo aikasemmin Hobby Hallin villaiseen Laura -lettimattoon. Tuossa matossa on kaikki mitä matolta voi toivoa; pehmeät ja epätasaiset sävyt, villainen materiaali, ihana leittikuvio ja huokea hinta. Niinpä tuo matto lähti pari viikkoa sitten vaaleanharmaana tilaukseen. Nyt se ”nököttää” olohuoneessa ja tykkään todella paljon. Matto on ehkä enemmänkin vaalean beige, kuin vaaleanharmaa, sopivalla twistillä harmaata. Eikö olekin kaunis?

Matto on ihanan pehmyt jalkojen alla, ja se luo rauhallista tunnelmaa olohuoneeseen. Tämän parin viikon aikana se on ollut oikein toimiva ja silmää miellyttävä. Lyhyen elämänsä aikana se on kestänyt mm. lukuisia lapsivieraita, noin 15 hengen pikkujoulusyömingit ja meidän käytön. Uskon, että tämä matto tulee olemaan pitkään meillä käytössä. Pienet elämänjäljet sallitaan toki sillekin!

Sympaattinen poro-koriste löytyi Citymarketista.

Vink vink: Matto on tarjouksessa Hobby Hallissa. Jos tarvetta matolle on, suosittelen tätä. Ja ainahan tarve tilaisuuden tullessa löytyy 😉.

Mukavaa loppuviikkoa!

Sisustustuulet 2017

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun aletaan haistella tulevia sisustustrendejä. Suomalaisissa medioissa vuoden 2017 trendejä esitellään pikkuhiljaa, sen sijaan muualla maailmassa niitä on jo julistettu. Urkin hieman globaaleja ennustuksia tulevasta sisutusvuodesta. Suomensin trendien kuvaukset vapaasti, ja etsin niiden mukaisia kuvia mm. H&M:n ja Elloksen nettisivuilta.

Trendien lukeminen etukäteen on aina hieman huvittavaa ja mielenkiintoista puuhaa. Olen aiemminkin puhunut siitä, että oma maku muokkaantuu väkisinkin hieman tarjonnan mukaan. Itsellä ei ole kuitenkaan tapana hankkia meille jotain vain siksi että se olisi trendikästä. Ja jos noita luetteloita alkaisi liian tarkasti toteuttamaan, niin omaa asuntoahan saisi maalailla ja tuunnailla ihan joka päivä kauttaaltaan!

http://www.ellos.fi/cosy-autumn
Viime aikoina trendeissä on näkynyt tummansinisen ja -vihreän sävyjä. Täytyy myöntää, että itse olen kovin ihastunut noihin syvyyttä tuoviin sävyihin, ja niitä löytyy meiltäkin. Valkoisen on toitotettu jo kauan olevan out. Tästä huolimatta itse haluan pitää ainakin toistaiseksi perussisustuksen valoisana, vaaleana ja skandinaavisena. Enkä usko että me valoa hamuavat suomalaiset alamme koskaan ihan tummissa tai ylivärikkäissä kodeissa asumaan. Mutta kliininen täysvalkoisuus ei houkuttele.
Ellen mukaan ”kuumimmat” värit vuodelle 2017 ovat hämyinen tummansininen, mineraalinharmaa, aurinkoinen keltainen sekä pastellin vaaleanpunainen. Ei mitään kovin yllättävää, vai? Siniset ovat olleet jo pitempään pinnalla, pastellista vaaleanpunaista on hehkutettu jo muutama vuosi (itsellänäkin sitä löytyy somisteista runsaasti, ovat nyt vain talvilevolla) ja harmaa lienee yksi suomalaisten suosikkiväri sisustuksessa. Keltainen ei ole ollut mielestäni  muihin trendiväreihin verrattuna kovasti esillä. Mielenkiintoista nähdä alkavatko kirkkaat värit pyrkiä pinnalle tummien ja pastellisävyjen jälkeen.

http://www.hm.com/fi/product/48923?article=48923-A

http://www.ellos.fi/koti/huonekalut
http://www.hm.com/fi/product/49421?article=49421-A
Australialaisten lähteiden (klik, klik) mukaan in tulee vuonna 2017 olemaan terrakotta, aavikkotyyli, oliivipuu, korkki, tummat vihreät, korusävyt, verhoillut sängynpäädyt, tummat puut, kierrätys ja käsityöläisyys. Lisäksi tulevaisuudessa tullaan ennustuksien mukaan näkemään entistä enemmän tiloja, joissa ei ole teknologiaa esillä.Täytyy sanoa, ettei edellä mainituissakaan jutuissa ole mielestäni mitään kovin yllättävää. Erityisesti terrakotta, aavikkotyyli, korkki, korusävyt, tummat vihreät ja verhoillut sängynpäädyt ovat oman näkemyksen mukaan olleet tapetilla jo jonkin aikaa.

http://pienitalohelsingissa.blogspot.fi/
http://www.ellos.fi/koti/verhot
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/34/2b/e7/342be7b2eaf418663c6f09249fb9d940.jpg
https://www.pinterest.com/milestoneolive/art-olive-tree-decoration/

http://sisustusblogi.fi/kuvat-ja-muistiinpanot-korkkiseinalle/
http://www.ellos.fi/koti/huonekalut/sangyt-patjat
http://www.ellos.fi/koti/valaistus

Käsityöläisyys ja kierrätys ovat puolestaan olleet kovasti esillä suomalaisissa blogeissa. Täytyy sanoa, että itse olen alkanut arvostaa niitä suuressa mittapuussa vasta lähivuosina. Kaikkein rakkaimpia nykyään ovat sisustusjutut, jotka on joku tehnyt itse. Tai vastaavasti ne ovat peritty tai ostettu käytettynä tuunattavaksi.

http://media.ellosgroup.com/ellos/images/products/496x744/65-10/65-1089_D.jpg
http://www.ellos.fi/koti/huonekalut/tuolit-jakkarat?Nao=53
http://www.ellos.fi/koti/valaistus

Vaikka korusävyt jatkavat australialaisen lähteen mukaan pinnalla, niin kupari tulee olemaan out. Apua! Mitä teen nyt kuparisille somisteilleni? Vastaus: En mitään.

http://www.hm.com/fi/product/46977?article=46977-B
Kuparin lisäksi out-listalla ovat mm. marmori, metrolaatat, avoimet oleskelutilat, sisutustekstit sekä viikunapuut. Sisustutrendejä on kiva haistella ja ihastella. Usein jotain pientä trendikästä tulee hankittuakin. Kuitenkin out-listaa tutkiessani ajattelen, että parempi jättää se lista noteraamatta.  En nimittäin aio alkaa rakentamaan väliseinää meidään avoimeen olohuone-keittiö -tilaan! 😉

http://sannafischer.metromode.se/2015/01/15/lotta-agaton/

Viikonloppuja!

 

Älä itke, ainut lapsi

Perheen lellitty ainokainen, keskimmäsen lapsen syndrooma, esikoisen harteita painaa aina vastuu, nuorimmainen lellivauva.. Ja mitä muitakaan näitä ihmisen määrittelyjä sisaruksien lukumäärän ja perhesijainnin mukaan löytyykin. Törmäsin vastikään vauvalehdessä mielenkiintoisen artikkeliin. Siinä asiantuntijat pohtivat elämää ainoan lapsen näkökulmasta. Usein ajatellaan, että lapsilla tätyy olla sisaruksia ”kasvakseen normaaliksi ihmiseksi”. Vastaavaa artikkelia en löytänyt sähköisenä, mutta vauva -lehden toisessa artikkelissa oli samantyylistä pohdintaa tekstin asiantuntijakommenteissa. Kyseinen artikkeli kertoo yksilapsisesta perheestä omana valintana. Yksi lapsi perheessä voi olla myös tahaton tai väliaikainen tilanne.

Tieyissä määritelmissä ja luonteenpiireissä esimerkiksi keskimmäiselle lapselle on varmasti perää, mutta ikinähän asiat eivät ole suoraan yleistettävissä. Itse olen törmännyt nyt oman tyllerön kanssa aika monesti ”ainut lapsi” -käsitteeseen. Aiheesta on tullut runsaasti heitettyä myös itse kavereiden ja miehen kanssa läppää. Meidän ainoa nyt haluaa olla koko ajan huomion keskipisteenä. Meidän kingi saa kaiken tahtomansa läpi. Mutta jossain määrin vieraampien yleistykset ”ainoasta lapsesta” ovat ärsyttäneet. Lisäksi omatkaan läpät eivät ole aina reiluja meidän lapselle, joka ei ole itse valinnut olla tässä tilanteessa meidän ainut lapsi.

 
Olen havainnut, että ainoan lapsen oletataan olevan huomionhakuinen ja itsekäs. Oma tyttö on ollut jo muutaman kuukauden iästä erittäin kiinnostunut ihmisistä ja kalastelee hymyjä varmasti kaikilta vastaantulijoilta. Lapsen ollessa puolivuotias sain kuulla ”ne ainoat lapset ovat tuollaisia huomionhakuisia” -tyylisiä  kommentteja useamman kerraan. Whaat? Tottakai ensimmäinen lapsi on ainoa puolivuotiaana (ellei ole monikko tai omaa minimini -keskossisarusta). Miten muutenkaan jo tuossa vaiheessa voidaan määritellä ainoan lapsen piirteitä? Ja mikä selittää sen, että olen itse kuulemani mukaan monilapsisen perheen jäsenenä ollut hyvin paljon samanluonteinen kuin oma tyttö lapsena? Toki meidän lapsi on saanut vanhemmiltansa lähtökohtaisesti täyden huomion, mutta eikö vauvan kuulukin nauttia suurta huomiota ja olla maailman napa tiettyyn pisteeseen asti? Onhan normaalia lapsen käytöstä osata hakea huomiota omalla tavallaan, vaikka kiukuttelemalla? Viimeistään kouluikäisenä kyllä alkaa kritiikkiä putkahdella eri yhteyksissä, ja maailmanomistaja -asenne yleensä katoaa. (Ja tarkennus; maailman napana oleminen ei tarkoita tietänkään sitä, ettei lapsella olisi rajoja tms.)
Jotenkin en ymmärrä suomalaisiin iskostettua mentaliteettia ”räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjännaurajasta”. Kulttuuriimme kuuluu jonkilainen ajatus, että tietynlainen lyttääminen ja kristoisinti kasvattaa lasta. Kehuilla ja liialllisella ilolla lapsen ajatellaan menevän pilalle. Ja ainut lapsi tietysti saa kehuja muita enemmän. Ainokaisen elämää on pidetty 1800-luvulla jopa sairauteen rinnastettavana tilana. Lukemani artikkelin mukaan ainokaisena olemisessa on myös etuja. Ainoilla lapsilla on tutkimuksien mukaan parempi itsetunto ja akateemisten suoritusten valossa he saavuttavat enemmän. Tuntuu loogiselta, että jos lapselle on riittänyt aikaa sekä kehuja, myös itsetunnon kehittymiselle jää enemmän tilaa. Oman kasvatusfilosofian mukaan lapselle tärkeintä on tunne siitä, että hän on rakastettu ja haluttu juuri sellaisena kun hän on.Tietenkin monilapsisen perheen lapset voivat kokea itsensä ihan yhtä hyväksytyksi, kehutuiksi tai rakastetuiksi kuin ainokainen. 
Usein ajatellaan, että ainoan lapsen sosiaalisuus ja vuorovaikutustaidot eivät yllä porukassa kasvaneen lapsen rinnalle. On totta, että lapsi saa harjoitella sisarussuhteissa erilaisia tunteita. Mutta lasta voi sosiaalistaa muutenkin. Suurissa porukoissa kasvaneet lapset osaavat jakaa asioita keskenään, ja tietynlainen toisten huomioinen tulee automaattisesti.Oman kokemuksen mukaan valitettavasti isoissa joukoissa menee monesti niin, että suurin ja vahvin päättää. Vahvimman hallitessa ei oikeanlainen sosiaalisuus ja toisen huomioiminen kehity. Ja toisaalta nimenomaan ainoa lapsi voi olla erityisen antelias, kun ei ole tarvinut sisarusten kanssa kinastella siitä yhdestä ainoasta karkista. Jakamista ja sosiaalisia suhteita voi hyvin opetella hoitopaikassa ja muualla ihmisten parissa. Sisarukset ovat itselleni erittäin tärkeitä, ja tuntuisi hassulta elää ilman niitä. Olen pohtinut asiaa ainoan lapsen näkökulmasta; kuinkahan kolkkoa elämä olisi. Pohdinnat ovat johtaneet ajattelemaan, että jos sisaruksia ei ole, niin todennäköisesti suhteet vanhempiin, sukuun ja kavereihin kehittyvät sisarussuhteihin rinnastettavaksi.
Ja tämä postaus ei ole todellakaan mikään puheenvuoro ainokaisten eikä toisaalta sisarustenkaan välttämättömyyden puolesta. Tämä on pienen pieni puheenvuoro lapsen turhan määrittelyn, vanhempien syyllisyyden ja syyllistämisen vähenemisen puolesta. Olen havainnut omassa tuttavapiirissäni ainoan lapsen vanhempien kokevan huonoa omaatuntoa siitä, että lapsella ei ole sisaruksia. Useamman lapsen vanhemmat painivat puolestaan esimerkiksi sen kanssa, ettei toiselle lapselle riitä yhtälailla huomioita kuten esikoiselle vauvana. Olen kuullut myös useamman lapsen vanhempien kokevan syylisyyttä siitä, että suhteet lapsiin voivat olla epätasa-arvoisia. Vanhempi-lapsisuhteeseen voi vaikuttaa esimerkiksi jo raskausaika: sen ”helppous” tai haasteet. Mielestäni tärkeintä asiaa pohtiessa olisi unohtaa erilaiset oletukset; keskittyä jokaisen lapsen ja vanhemman omiin vahvuuksiin ja tarpeisiin. Täydellistä ei tule ikinä!

Pikainen isänpäiväpostaus

Tänään vietetään isänpäivää. Tärkeä päivä, joka koskee meistä jokaista jollain tavalla. Isänpäivään voi ilon lisäksi liittyä surua ja muita suuria tunteita. Mielestäni isänpäivä on merkityksellinen kaikkine mahdollisine ”teennäyksineen”. Vanhemmuudesta puhuttaessa keskitytään usein äitiin, joten on tärkeä huomioida erityisesti myös isä. Isien tarpeisiin ja oikeuksiin on alettukin kiinnittämään viime vuosina enemmän huomiota (esim. neuvoloissa). Onneksi! Omalla kokemuksella kuitenkin esimerkiksi juuri neuvolat keskittyävät aikalailla äitiin ja lapseen.
Meillä isä sai juhlapäivänsä aamuna perinteiset kahvit sänkyyn. Kakkua ei tällä kertaa leivottu itse, sillä sankari rakastaa munkkeja ja muffinsseja, ja hain niitä Arnold`s:lta Munkissa oli kaksi kynttilää, sillä tämä oli virallisesti toinen isänpäivä. Tavaraa emme tänä vuonna isälle hankkineet. Hän saa nauttia hyvästä ruoasta, rentoutua (laiskotella) sekä tietysti viettää päiväänsä hyvässä seurassa :D! Isänpäivään kuuluu  tietysti oman lapsen isän lisäksi oma isä, sekä lapsen toinen pappa. 
Tyttö toi päivähoidosta itse leivotun jättikeksin isälle lahjaksi. Täytyy myöntää, että otimme sen nauttimiseen varaslähdön. Isosta keksistä riitti koko porukan päiväkahvimakeaksi. Myös cookiesit ovat meidän isän suosikkeja, nyt taitaa olla makeannälkä pariksi päiväksi tyydytetty. (Ja ei, hän ei todellakaan syönyt kaikkia munkkeja heti sängyssä ;).
Täytyy vielä tähän loppuun hehkuttaa hieman epätavallisesti, että olen onnekas, sillä omaan elämääni on sattunut aivan loistavia isähahmoja. Kiitos heille! ❤
Iloista isänpäivää!