Vuosi bloggarina

Tervetuloa uudelle blogialustalle!

Olen kirjoittanut blogia kohta vuoden. Lyhyt aika, joka tuntuu pitkältä. Alussa päätin, että kirjoitan blogiani ainakin vuoden, enkä lopeta ensimmäisen motivaatiopiikin laskiessa. Nyt kun vuosi alkaa tulla täyteen aion jatkaa bloggaustani. Olen ylpeä siitä, että olen saanut pidettyä tämän harrastuksen yllä. Välillä olen pakottanut itseni kirjoittamaan jotain, jottei koko touhu unohdu. Välillä taas runosuoni ja ideat sykkisivät liiaksikin. Sisustanut olen aina, ennen blogia ja varmasti blogin jälkeenkin. Hykertelen tänään sairassängyn pohjalla kun mietin tulevia kuvioita.  Uusia projekteja ja yhteistyökuvioita on käynnissä sisustuksen ja kirjoittamisen saralla.

Vuoden bloggaus on opettanut minulle paljon. Voisin sanoa, että arvostus aktiivisia blogeja kohtaan on kasvanut entisestään. Jo tämän kotikutoisen blogin pitäminen vaatii välillä aikaa yllättävän runsaasti. Aloitin blogin sisutusaiheisena, ja vaikka se on muuttunut lifestyleblogiksi, niin ykkösaihe on sisustaminen.

Päätin alussa, etten kuvaa tänne meidän arkisia tilanteita tai muuta senkaltaista. Rajanveto blogi- ja arkielämän välillä on vaatinut sen, että hieman ”rakentelen” ja sisustelen blogikuvia varten. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Vaikka saattaisin päästä helpommalla näpsimällä perusarjesta kuvia, niin en haluat että metsäretkellä mielessäni pyöriii miten saisin tästä hyvän kuvan blogiini. Saatan ottaa esimerkiksi jostain juhlatilanteista ennen vieraiden saapumista pari blogikuvaa, mutten itse tilanteessa mieti hyviä bloggausotoksia. Toki jotain kännykkäräpsyjä on muun muassa tullut jaettua, nehän luovat aitoa tunnelmaa. Jaan kuvia perheestäni, mutta haluan pitää yksityisyyden lapsen ja miehen  henkilökohtaisiaen ominaisuuksien suhteen.

Koko lyhyen bloggaushistorian aikana olen hieman kriiseillyt, että miten saisin teksteistäni mahdollisimman aitoja: ei pelkkää hattaraa. Palautteen mukaan tekstit ovat olleet realistisia. Blogi ei ole tietenkään päiväkirja tai muu liian henkilökohtainen avautumissaitti.

WordPressiin minut johdatti yllä olevissa kuvissa ihastuttava rintamanaistalon -bloggarikollega Erika. Kiitos siis hänelle ja myös kaikille lukijoille!

Ps. päätin aikasemmin että en kirjoita enää uutta postausta vuonna 2016. Suunnitelmat muuttuivat, sillä parantelen itseäni pedissä ja aikaa näpyttelylle jäi. Nyt oikeasti vuotta 2017 kohti!

JOULU

Viimeisiä joulukuun päiviä viedään. Lupasin itselleni, että kirjoitan viimeisen jouluaiheisen postauksen nyt. Selailin taaksepäin tämän kuun postauksia, ja jokaisen otsikossa näkyy jotenkin joulu. Voin sanoa, että tammikuun tuulet houkuttelevat jo, mutta palaan aaton tunnelmiin vielä vähän.

Meidän perheen ”virallinen joulukuva” ja photobombaus 😙

Pohdin aiemmin täällä joulunviettopaikkaamme. Puntaroimme eri vaihtoehtoja, ja päädyimme juhlistamaan aattoa siskolleni. Joulu oli erittäin rento ja rauhallinen.  Suuria etukäteisvalmisteluja joulun suhteen ei tarvittu; itse kyllä nautin aattona keittiössä hääräämisestä.  Työllistävin aihio joulussa taitaakin olla  lahjojen hankkiminen. Lahjoja tuli perinteisesti liikaa, mutta kaikki olivat mieluisia. Taitaa pukki(kit) jo aika hyvin tuntea makuni!

Joulukuusi loistossaan.

Joululauja laulettiin lapsuudenkodistani peritystä toivelaulukirjasta, joka on vuosien saatossa kovin kulunut.

Siskoni koti, josta olen aiemmin postaillut, oli oikein kaunis jouluisessa asussaan. Olen muuten toteuttanut yhdessä ”kollegani” kanssa muodonmuutoksen kyseisen asunnon yhteen tilaan, mutta siitä ja muistakin jutuista lisää sitten ensi vuoden puolella…

Jouluaattomme runko oli perinteinen: aamulla puuro ja joulurauhan julistus, sitten sauna, 4 aikaan ruoka, 5 jälkeen pukki. Ilta meni rennosti leikkiessä, pelatessa, lauleskellessa, lukiessa ja syödessä. En perinteisesti jaa blogissani perhealbumiin päätyviä kuvia, mutta napsin muutaman otoksen mm. rennosta kattauksesta. Huoleton kattaus toteutettiin ryppyisten liinojen ja ulkoa poimittujen havujen avulla. Jouluateria oli perinteinen. Tänä vuonna jokainen osallistuja sai toivoa haluamaansa pöytään. Näin vältyttiin turhilta ja ylijääviltä ruokalajikkeilta.

Jouluriemua ja suklaata suupielissä.

Isommille lapsille ei ruoka pukkijännityksen takia maistunut. Omassa kodissani on lapsesta asti saanut valita haluamansa joulupöydästä, mitään ei ole täytynyt syödä. Perinteinen joulupöytätarinamme kertoo veljestäni, joka valitsi jouluateriakseen vain yhden herneen. Myös tänä vuonna muisteltiin tapahtumaa. Meidän pallero ei vielä joulupukkia osannut jännittää, mutta ruoka ei oikein maistunut ympäri taloa ripoteltujen herkkujen takia. Aikalaillahan se aatto rakentuu yhdessäolon lisäksi herkuttelun ympärille. Pikkuhiljaa palaa jo mielellään tavalliseen ruokarytmiin ja arkeen.

Uutta vuotta kohti!

 

Joulurauhaa

 On illan sini, luonto vaiti hetkisen

 Ja tähtitaivas harmaa pilvinen

 Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin

 Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen 

On sumentaneet lapsen herkkyyden 

Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään 

Ja toivon että joulun tähden nään

””

 Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin 

Ja tunnelman niin herkän tavoitin 

Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän 

Voi löytää vielä tunteen lämpimän 

 Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin

 Niin jouluntähti loistais vieläkin

 Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa 

Ja valaisee vain lapsen maailmaa 

””

Toivotan rauhallista joulunaikaa lapsesta otettujen joulukorttikuvien ja yhden lempparijoululaulun sanojen myötä kaikille. Meidän perhe on toimittanut tänään viimeiset jouluaskareet, juhlapäivät ovat tosi lähellä. Nyt on hyvä pysähtyä. Suosittelen vielä lukemaan Maaret Kallion joulupostauksen, klik.

 

Lämmin kiitos myös kaikille joulukortin postittaneille. Tytär ihmettelee yllä olevassa kuvassa seinälle aloittamaani korttikollaasia. Ihan yhtä arvokkaita ovat myös kasvokkain, kännykällä, virtuaalisesti ja ehkä ajatuksissa toivotetut tervehdykset.    Nautitaan armollisesta joulusta!

Tallinnan joulu

Vajaa viikko enää jouluun, hui! Muutama päivä aikaa tehdä viimeiset hankinnat ja leipomiset. Onneksi joulu tulee aina, valmisteluista riippumatta. Viikonloppuna vierailimme pikaisesti naisporukalla Tallinassa. Lukuisat jouluvalot loivat perinteistä tunnelmaa lumettomaan kaupunkiin. Vanhan kaupungin sydämessä sijaitseva joulutori oli aivan ihana. Sanat ovat sunnuntai-iltana vähissä. Joten kännykkäkuvat puhukoot puolestaan.

Vanhan kaupungin ”portti” ja punaiset jouluvalot.

Kojuista mukaan tarttui mm. kuvan tupsulakki.

Vanhan kaupungin kapeille kaduille oli ripoteltu runsaasti joulukuusia.

Suosittelen Tallinan joulutoreilla piipahtamista lämpimästi kaikille!🎇 Toki Helsinginkin Tuomaan markkinat tarjosivat nähtävää ja taitaapa joulutori Oulustakin löytyä. Saa nähdä, ehtiikö Torinrannassa vierailla lainkaan. Kauppahallin makoisaa riisipuuroa olisi kyllä kiva käydä maistelemassa.

Levollista sunnuntai-iltaa!

Kaverijoulu?

Paperinen sydänkoriste on tytön askartelema.

Kumman suvun kanssa viettäisimme tämän joulun? Tuttu kysymys alkaa pyöriä mielessä aina marras-joulukuussa. Aikasempina vuosina meillä on ollut tarkka visio joulunviettopaikan suhteen. Yleensä aatto on vierähtänyt toisen suvun ja joulupäivä sitten toisen kanssa. Tänä vuonna vaihtoehtopaikkoja joulun suhteen on useita, mutta emme ole osanneet tehdä päätöstä asian suhteen.

Talviset kortit luovat joulutunnelmaa eteiseen.

Aloitin joulun fiilistelyn jo lokakuussa. Kiireentunteen keskellä tunnelmointi on hiipunut, ja joulun tulo perinteisesti yllättää.Tekstin lomassa olevissa kuvista huomaa että vaikka joulufiilis on ollut ihan viime päivinä hakusessa, on jouluisia elementtejä ilmaantunut sisutukseen lisää.

Pyörittelin aatonviettopaikka -kysymystä (onko tämä sana?) yksi päivä kaverilla, ja saimme kutsun heille joulunviettoon. Täytyy myöntää, että ensin tyrmäsin kutsun; eihän perinteistä voi luistaa. Pienten pohdiskelujen jälkeen aloin miettiä, että miksipä ei. Olisi kiva kokea joulu kaverienkin kesken. Suvussa ei ole mitään vikaa. Mutta sukulaisia tulee nähtyä muina joulupäivinä ja whatsupp käy jo kuumana suvun uudenvuoden suunnitelmista. Miksei siis viettäisi aattoa epäperinteisesti?

Maistuisiko joulusuklaa perinteiseltä kaverin viltin alla?

Mietintämyssyt ovat hohkanneet kuumuuttaan viimepäivinä. Jouluihmisenä tuntuisi vähän hassulta poiketa perinteistä. Olen vannonut etten ikinä haluaisi etelän lämpöön jouluksi. Mutta vaikka en halua viettää joulua palmun, ehkä se menisi kaverin kuusen, alla. Joulussa tärkeintä on mukava yhdessäolo, tunnelmointi ja tietysti kristillinen sanoma. Lopullista päätöstä ei olla tehty, toivottavasti se saadaan aikaiseksi joku päivä. Nyt annan mietintämyssyn jäähtyä rauhassa, ja tämähän päätös ei ole ainoastaan omissa käsissäni. Kaikki vaihtoehdot ovat varmastikin toimivia 😚.

Diy: Joulupallo suodatinpapereista:

 1.Aseta kaksi suodatinpussia päällekäin.
 2. Piirrä päällimmäiseen paperiin ympyrä (itse käytin mallina kynttilökippoa, jonka halkaisija n. 8 cm).
 3. Leikkaa paperit piirroksen mukaisesti.

4. Nido ympyrät keskeltä yhteen.
5. Rypistä paperit yksi taso kerrallaan aloittaen päällimmäisestä. Papereista syntyy ikäänkuin ruusukkeita.

6. Liimaa ruusukkeet esimerkiksi joulupallon pinnalle. Kuumalimapyssy on erityisen hyvä tähän tarkoitukseen, mutta liimasin itse ruusukkeet tavallisella liimalla ja onnistui. Kuivumisaika on vain hieman pidempi.

7.Liimaa koko pallo täyteen ruusukkeita niin, ettei pohja näy. Anna kuivua. Kuivuneita ruusukkeita voi vielä muotoilla rypistämällä tai leikkaamalla.

8. Nyt kaunis runsastekstuurinen joulupallo on valmis! Ruusukepallo on helppotekoinen, mutta ei ajallisesti maailmannopein diy-koriste.

Diy: Korkkinen joulukuusenkoriste:

1. Hahmottele korkkialustaan (minulla käytössä ikean avskild -tabletti) piparimuotilla haluamasi  kuvio. Kuvio kannattaa piirtää ohuella tussilla, jolla saa tarkkaa jälkeä.

2. Leikkaa korkkialustaa kuvion mukaan. Terävät ja pienet kynsisakset ovat hyvä valinta tarkkaan työskentelyyn (joskin oman ideologiani mukaan itsetehty saa näyttää itsetehdyltä).

3. Tee piparikuvioon narulle reikä esimerkiksi neulalla tai saksien ohuella päällä. Rei`itintä en suosittele korkin työstämiseen, sillä se murenee helposti. Pujota reikään naru (esimerkissä juuttinaru) ja solmi siihen halutettasi mukaan puuhelmi (saa esim. Kärkkäiseltä tai askartelukapoista).

Korkkinen piparikoriste on erittäin helppo ja nopeatekoinen. Täytyy myöntää, että inspiraationa oli aarikan pipari-kuusenkoristeet.

Kumpaakin ohjetta voi soveltaa ja muokata lukuisilla eri tavoilla.

Mukavia pakkaspäiviä!

Ps. Onhan mahdolliset joulukortit postissa? 😉