Allekirjoitimme viime kuussa uuden uuden unelmamme kauppakirjat. Etsimme asuntoa aktiivisesti parisen kuukautta, ja lopulta löytyi tarpeitamme vastaava yksilö. Ehdin ihastua prosessin aikana pariin vanhaan taloon ennen tätä kohdetta. Muutama kyynelkin tuli vierätettyä kun en saanut ihastukselle vastakaikua lähipiiriltä. Ostamamme asuntomme on ”järkevä” hankinta, joka miellyttää koko perhettä. (Ja muutakin lähipiiriä. Omasta kodista päätetään itse, mutta läheisten mielipiteillä on painoarvoa.) Tarkoituksena on saada pikkuisen tylsään ”perusasuntoon” fiilistä ja kodintuntua värien ja materiaalien avulla. Alussa suunnitelmana oli oikeastaan tehdä kodista kunnon väripläjäys. Kuitenkin tässä pienessä kämpässä asuessa on alkanaut tuntua, että kaipaamme kotiimme valoa, avaruutta ja vaaleutta (löytyi edellisestä tyyssijastamme)!
Mikä ostettiin?
76-neliöinen rivitalokolmio, joka sijaitsee yhdessä tasossa. Siirrymme siis omistosasunnoissa neliöstä kolmioon. Tällä hetkellä kun asumme 50 neliön luukussa, tuntuu 76 neliötä omine pihoineen lähes luksukselta! Asunto on rakennettu 2010 – se on siis kohtalaisen uusi ja hyvässä kunnossa. Ihastuimme kohteessa erityisesti sen takapihaan, josta näkyy metsäkaistale. Talo sijaitsee suositulla ja täyteen rakennetellua alueella hyvien kulkuyhteyksien päässä -joten rauhallisen oloinen takapiha ei ole mikään itsestäänselvyys. Metsä-takapiha -aspekti olikin viimeinen silaus ostopäätökselle. Tulevaisuus näyttää, onko takapihan rauhallinen näkymä arjessa tärkeä.
Miksi juuri tällainen?
Olen kirjoittanut asumismuotojen pohdiskeluita ennenkin. Päädyimme uuteen rivitaloon sen helppouden takia. Viihdyimme hyvin myös edellisessä rivitalossa, eikä edes omaa ruohonleikkuria tarvinut omistaa. Kohtuulliseen uuteen kämppään päädyttiin mm. hyvän ilmanvaihdon (koneellinen ilmanvaihto) takia. Uudessa asunnossa on myös vahvempi turvallisuudentunne vanhaan verrattuna. 76 neliötä olisi saanut olla mieluummin 80, mutta eikohän tuohon meidän kolmen kopla mahdu. Koko prosessin ajan on ollut myös tiedossa, että emme etsi vielä ”loppuelämänkotia”. Uskomme, että kohtuukokoinen ja -uusi rivitalo suositulta asuinalueelta on kevyt myydä tulevaisuudessa eteenpäin. Uuden kodin läheinen asuinalue on meille erittäin tuttu ja miellyttävä. Tietyt palvelut ja useammat tutut ovat kivenheiton päässä.
Millainen?
Yllä olevassa kuvassa esitellään pohjaratkaisua. Asunnossa on avonainen keittiö-ruokailutila. Pähkäilimme avonaisen ja suljetun keittiön väliltä. Edellisen omistusasunnon kokemuksella keittiössä olisi saanut olla ehkä vähän näkösuojaa tiskivuorille. Mutta reilusti 2000 -luvun puolella rakennetuissa taloissa olohuoneet ovat pieniä, joten halusimme ison olohuoneen tupakeittiöllä. Näkyi sitten tiskivuoret, tai ei! Lisäksi asunnossa on kaksi makuuhuonetta, kylppäri/kodari ja erillinen wc. Myös edellisessä asunnossa oli kaksi vessaa, ja nyt halusimme paremmat kodinhoito/pyykkitilat. Kylpyhuoneemme on siinä mielessä sopivan mallinen, että suihkutella voi eri nurkassa, jossa pyykit ovat kuivumassa. Lisäksi kylppäristä löytyy kivasti kaappeja (pitäisikö sanoa kodarista?). Tuntuu ruhtinaalliselta edelliseen kylppäriin verrattuna!
Saamme uuteen asuntoon avaimet ensi viikon lopulla. Remonttisormia syyhyttää jo kovasti. Aion esitellä blogissani valitsemiani materiaaleja ja eiköhän piakkoin päästä seuramaan myös oikeaa remonttia. Ompa jännää alkaa muokkamaan asunnosta omaa kotia!
livialle.wordpress.com 