Fiksausta D-C-fixillä

Tätyy tunnustaa, että DC-fixin suosion noustessa ajattelin, ettei meidän koti ”kontaktointia” kaipaa. Halusin pysyä aidoissa materiaaleissa ja toisaalta en uskonut kärsivällisyyteni riittävän kunnolliseesn fixauseen. Silti olen aina ihastellut kuvissa muiden taidokkaasti fixattuja kohteita. Esimerkiksi marulla -bloggaaja teki aikoinaan huiman muodonmuutoksen keittiöön. Viime aikoina dc-fixiä on näkynyt marmoripintaisena, ja ainakin kuvissa toimii (esim. täällä).

Pohtiessani kylppärin allaskaapin kohtaloa DC-fix tuli kaikesta huolimatta mieleen. Helposti kastuva kaappi oli todella kulunut, etenkin valkoinen laatikosto sen reunassa (asunnon karmivin yksityiskohta). Kylppärin stailaus on jäänyt viimeiseksi, ja ajateltiin jossakin vaiheessa vaihtaa allaskaappi uuteen tai poistaa kokonaan. Kuitenkin karmiva näky on häirinnyt joka päivä, joten päätin kokeilla oveen mattaista mustaa fixiä. Purin kolhuuntuneen lokerikon kokonaan pois, ja päällystin kaappiin jääneet ovet mustalla. Kalvon levittämiseen käytin opiskelijakorttia, ja lopussa lämmitin muovikalvoa hiustenkuivaajalla, jotta pienet ilmakuplat haihtuivat. DC-fix toimii tieytisti parhaiten tasaiseen oveen. Meidän ovethan irvisteli kovin, joten hioin ala- ja yläreunat hieman tasaisemmaksi käsin. Lopputulos on ylllättävän siisti ja hyvä! Ovet menevät melkein uudesta! DC-fixin ei ole sanottu kestävän suoraa vesiroisketta erityisen hyvin, joten katsotaan miten toimii. Toisaalta kapea suihkuseinä on purku-uhan alla, ja kaavailen siihen suojaavampaa (mustaa, tietysti!) ratkaisua. Mustia yksityiskohtia löytyy runsaasti muualtakin kylppäristä (kuvaan aikoinaan kokonaan ;), joten mattamustat ovet ovat nappivalinta. Reunat jäivät tammipinnalle, mikä tuo hieman lampöä kaapin sävyihin.

ennen

ennen

jälkeen

’

Uuden uljaan pinnan sai myös meidän liesituulettimen hormi. Purin keittiön kaappien yläpuolelta turhan peitesokkelin. Näin keittiönkaappien keveys lisääntyi. Ajattelin maalata liesituulettimen hormin mustalla; musta putki luo sopivaa teollisuustyyliä ja konstrastia. Hormi olikin sen verran epätasainen, että se  vaati maalauksen alle tasoitetta. Päällystin hetken mielijohteesta hormin hiekanvärisellä kolibri sandilla (ei ollut muutä sävyä). Pinnan struktuurista tuli hyvä, mutta väri oli liian tunkkainen. Inspiraation iskiessä en löytänyt mustaa maalia, joten päätin kokeilla pintaan DC-fixiä. Lopputulos toimii!

ennen, kuva habita

Yläsokkeli vielä paikoillaan.

Sokkelinpurun jälkeen. Pilkottavat sokkelin tukilevyt poistetaan vielä kaappien päältä.

Kevyiden fiksailujen perusteella voin suositella D-C-fixin käyttöä! Oma kärsivällisyys ei riittäisi esimerkiksi koko keittiön päällystämiseen näillä. Toisaalta hyviä lopputuloksia isommistakin urakoista on netti pullollaan!

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Kesä 2017 kuvina

Julkaisin noin vuosi sitten erilaisia kesäräpsyjä ja ajattelin jatkaa perinnettä. Viime kesään verrattuna tämä kesä oli siinä mielessä erilainen, että olin osittain töissä. Kesään sisältyi paljon remppaa, sisustusta ja siivousta. Toki ehdin myös lomailla. Oli naistenreissua, aurinkomatkaa ja sukulaisia. Kesään sisältyi ihania ihmisiä ja lumoavia maisemia. Kesään kuului myös suunnitelmien perumista ja oikeanlaista itseymmärrystä; kaikkea ei voi eikä tarvitse tehdä. Kuvien perusteella kesä on ollut pitkä ja tapahtumarikas, mutta loma voisi vielä jatkua. Mielellään vain oleilisin kotona ja ottaisin aurinkoa (mikäli sikäli semmoinen joskus täällä paistaisi). Toisaalta lähestyvä syksy ja rutiinit tuovat sopivaa rytmiä arkeen.

Kesä 2017 sisälsi muun muassa:

Suunnittelua, maalausta, stailausta, mallailua, hiomista, tasoittamista, kalustemaalausta, vasarointia, poraamista, muuttoa, siivousta, purkamista, häsellystä ja onnistumisentunteita

Väsymystä, kiukkua, turhautumista ja mm. hiontapölyisellä lattialla vietettyjä lepohetkiä

Uima-altaita, ammeita, rantoja ja muita veden lähteitä

 

Hautajaiset, kihlajaiset, rippijulia, ylioppilasjuhlan ja synttäreitä

 

Useita hotelliaamiaisia (joissa tytön pääruokana rusinat ja makkara)

Yhden voimakkaan lentokoneraivarin (lapsen), johon piiitkän huutamisen jälkeen muumikeksit auttoivat

Kauniita maisemia

Naurua, iloa, höpöttelyä sekä leikkejä

Hieman mökkeilyä

 

Lukuisia puistoiluja

Tarpeeksi karkkia, jätskiä ja limujuomia

Skeittausta  (pääosassa perheen miehen kesä ;)), lonkkarointia, potkumopoilua, ja porkupyöräharjoituksia

Omien projektien lisäksi yksi bloggarikollegan kanssa aloitettu stailauprojekti, asuntomessuilua,sisustusblogien selailua, ikeointia…

 

Uudelle lattialle levitettyjä kuumemittarin sisältöjä, töherrettyjä seiniä, tuoleja ja pöytiä sekä rikkoutuneita liesiä

Pusuja, haleja ja pehmolelurutistuksia

Kahdet tytön 2-vuotissynttärit (hoitokavereille & pienet kahvilasyndet, kolmannet ”isot pirskeet” suunnitteilla, ehkä haen vain leetapitkon kaupasta ja pyydän vieraita kahville ;))

Lisäksi sateinen kesä sisälsi kaapovideoita, blogia ja instaa. Livialle blogin löydätkin instasta tunnuksella livialle_. Blogin päivitystahti on vuodentakaiseen verrattuna vähentynyt (toki päivitän mm. raksakuulumisia), joten instaan päivittyy ahkerammin sisustuskuvia. Toivotaan että kesä ei ilmojen puolesta ole vielä taputeltu, meillekin on tulossa vielä kekkereitä ja reissuja!

Ihanaa elokuuta!

(Lapsuuden)KOTINI

Suuntaan tänään kohti asuntomessuja ihastelemaan erilaisia suomalaisia koteja. Modernien talojen joukosta etsin selkeästi sellaista, joka tuntuisi mahdolliselta omalta kodilta. Asuntoa jossa on oikeaa fiilistä. Voin sanoa, että olin aluksi hieman pettynyt asuntomessukoteihin dekon kuvastoa selatessa. Miksi täällä on vuodesta toiseen tylsiä, samantyylisiä, koteja? Muistutin kuitenkin itseäni, että asuntomessukodit eivät ole sisustettu viimeisimpien rohkeiden trendien ja erilaisien kokeilujen takia. Vaan ne kertovat siitä, millaisissa kodeissa suomalaiset haluavat asua. Ja eiväthän nuo kohteet tylsiä oikeasti ole! Vaikka harvan kodin yleistunnelma vastaa omaa makua, löytyy messuilta runsaasti toteuttamiskelpoisia ideoita. Erityisesti rakentajalle!

Oma mieltymys tietynlaisiin koteihin juurtuu varmasti osittain lapsuudenkodin hengestä.  Kiinnostus kaikkeen estetiikkaan on omassa luonteessa vahvasti, mutta esimerkiksi innostus sisustukseen on varmasti peritty kotoa. Meillä on sisustettu ahkerasti minun lapsuuden ja erityisesti nuoruusvuosien aikana.  Veikkaan, että kotoa olen perinyt mm. mieltymyksen vaalean sekä ”mielummin kaunista kuin käytännöllistä”’-ajattelun. Lapsuudenkotini on myyty noin kymmenisen vuotta sitten, ja esittelen postauksessani sen tyyliä myyntiajoilta. Talo on rakennettu 70-luvulla, ja sitä on myöhemmin laajennettu ja remontoitu.

Tunnelmallinen sisäänkäynti, jonka varrella oli aina runsaati kukkia ja muuta somistetta.

Valoisa käytävä johdattaa vasemmalle avautuvaan saliin ja oikealle avautuviin olohuoneeseen ja keittiöön.

 

Kevyet avoportaat ovat kauniit.

”Sali”. Mieltymys erilaisiin pylväisiin ja kattoparruihin liene peruja lapsuudesta. 😉

Salin vieressä oli kirjastohuone, joka toimi leikkihuoneena meidän lasten ollessa pieniä.

Olohuone jonka pöydälle kokoonnuttiin porukalla aterioimaan. Vasemmalla näkyvä ”lazyboy” oli ykköspaikka löhöilyyn!

Olohuoneeseen päin avonaisen keittiön ”baaripöydällä” syötiin aamu- ja iltapalat.

Vaalea keittiö

”Apukeittiöstä” oli toinen kulkuväylä eteiseen.

Avara eteinen, joka oli toimiva useamman lapsen kanssa.

Eteisestä oli käynti minun huoneeseni.

Viimeisin ”pinkki huoneeni”

Eteisestä oli myös käynti pyykkitupaan, joka taisi olla 70-luvulla rakennetuissa taloissa harvinaisuus. Nykyään kodinhoitohuone löytyy lähes kaikista omakotitaloista.

 

Olohuoneen portaat johdattivat toiseen yläkertaan , jossa sijaitsi

Kylpytilat

”Isän huone”

Yläkerran parveke

Vanhempien makuuhuone

 

”Toisen pään yläkerta” oli nuorison valtaama ja siellä sijaitsi mm.

Siskon huone ja ihanat kattoikkunat.

Kuntoiluhuone, joka taisi olla aika vähällä käytöllä :D.

Työhuone

 

Vaikka oma kotini ei näytä lapsuudenkotini kopiolta, miellyttää lapsuusvuosien kasvuympäristö kovasti edelleen. Trendit ja myös vanhempieni (vai pitäisikö sanoa äitini :D) maku on tietysti myös muuttunut kuvien ottohetkestä, mutta näin 10 vuotta myöhemminkin voin sanoa, että kokonaisuus toimii!

Vanhojen muistelun jälkeen on hyvä suunnata messuille uusia tuulia haistelemaan. 🙂