Lasikaksoset

204

Aurinko on ihanasti loistanut viime päivinä täällä Oulun korkeudellakin (eka postaus muuten huhtikuulle, jes!). Samalla kun säteet paljastavat ikkunoiden pesutarpeen, se herättää vähitellen luonnon kukoistamaan. Itsellä tänä keväänä aurinko näyttäytyy hieman erilaisessa roolissa. Edelleen sitä palvon ja veikkaanpa että jossakin vaiheessa aletaan oikein rusketusta kerryttämään.Olen ajatellut, että sitten kun alan suojaamaan ihoni auringolta, olen oikeasti aikuistunut. Mutta siis tuo aurinko aiheuttaa uuden roolin ”suojelijaäitinä”. Nimittäin lapsi + aurinko voi olla  haastava yhdistelmä. Meidän pikkuinen siristelee silmiä pelkästä kevään kirkkaudesta, saatikka auringon paisteesta. Kesällä saa sitten suojata pikkuista kunnolta paahteelta (TOIVOTTAVASTI). Ensihätään kevään kirkastukseen olemme hankkineet vauvelille aurinkolasit & -suojat auton ikkunaan.

205

Tämä rouva ei ehdi enää kovin pyöriä kapungilla, joten lasiostoksille suuntasin ihan lähi-Citymarkettiin. Ja sieltäpä löytyikin sekä äidille ja tyttärelle kivat pokat (hinta pyöri ainoastaan muutamassa kympissä). Seisoin lasten aurinkolasihyllyllä toisessa kädessä tyylikkäät pyöreät lasit ja toisessa käytännölliset remmilasit. Sain hetken käydä kamppailua sisälläni tunne- ja järkiminän kanssa. Pyrin elämään enemmän tunteella, joten mukaan tarttuivat ensimmäisenä mainitut. Äidillekin löytyi kivat samantyyliset. Aikuisten versiossa linssien alaosat ovat kehyksettömät ja nämä muistuttavat mielestäni ray-ban:in clubroundeja hieman. (En uskalla hankkia ray-baneja, sillä tällä hukkaustaidolla saa hankkia muutamat pokat kesässä:D)

206

Täytyy myöntää, että tämä nainen ei ole enää oikein perillä vaate- ja asustemuodista. Mielenkiinto on siirtynyt ehdottomasti sisustukseen. Sen kuitenkin huomasin, että vielä pari vuotta sitten olisin valinnut kulmikkaat kehykset pyöreiden sijaan.

Viimeinen kevätsuojautuminen aurinkoa vastaan meneillään; mies tuolla ruuvailee pimennysverhoa makuuhuoneen ikkunaan (pyhätöitä tehtävä, sillä liian kirkkaassa ei vauvalle uni maistu).

Ihanaa että kesä on tulossa!!

Etupihan entrausta

Tänä sunnuntaina sisustuskuume on ollut taasen erittäin korkeissa lukemissa. Mies oli päivän lautailemassa, ja olimme tyttären kanssa kahden.  Sunnuntaina en ota stressiä koulutehtävistä, siivouksesta tms., joten aikaa jää mieluisille puuhille, kuten sisustamiselle. Aamupäivän luinkin uusia sisustuslehtiä ja selailin blogeja. Jossakin vaiheessa tuntui siltä, että koko koti täytyy tuunata uusiksi, kivoja ideoita löytyi niin runsaasti. Järkevänä tajusin, että meidän on aika tytön kanssa lähteä kyläilemään, jotten ala hankkimaan mitään turhaa. Päivä menikin sitten aikalailla kyläillessä, aamuinnostuksina ehdin hieman fiksata ”etupihaamme”. Pikkuvirpojia ei ehtinyt käydä kuin pari ennen lähtöämme. Onneksi saimme edes muutamat värikkäät oksat pöytäämme koristamaan (171). Palkkiosuklaista suurin osa meni siis omaan suuhun. 😀

171, naistenpäivän krysanteemit ovat edelleen hyvännäköisiä

Kuten aikasemmin mainitsinkin: innostuin aamusta laittamaan edustaamme hieman kevätkuntoon. Lumen sulaessa laatoitukselta paljastui roskia ja muita likoja. Edusta ei kyllä muutenkaan mitenkään hehkunut (172). Betoniruukussa oleva tuija on tummunut talvella, ja se saakin erikoishoitoa elpyäkseen. Nyt oli myös korkea aika siirtää jouluvalot varastoon ja taisi se vauvan pulkkakin sinne mennä. 

172

Meidän rivitalomme ulkopinta on ollut ”häpeäpilkkuni” talossamme. Punaisen tiilen ja petroolin laudan yhdistelmä ei miellyttänyt erityisesti silmää asuntoa katsoassamme. Päädyimme kuitenkin sisällön ratkaisemana tähän asuntoon. Ja täytyy sanoa, että olenkin alkanut pikkuhiljaa tykkäämään entistä enemmän ulkovärityksestä. Petroolinsininen on oikein ajankohtainen väri sisustuksessa. Ja sininen yhdistettynä tiilenpunaiseen on taas klassinen yhdistelmä. Jos rakentaisimme itse talon, ulkopinnasta tulisi tuskin koskaan näin rohkea. päätyisimme varmastikin johonkin varmaan (ja tylsään) väriin; harmaaseen, valkoiseen tai mustaan. 

173

Pääsiäisästä henkivä narsissi päätyi kivaksi kevätkukaksi ulos, sillä se elää pitempään raikkaassa ulkoilmassa kuin lämpimässä sisäilmassa (173). Yksi keltainen kukka piristää kivasti, mutta kesäksi hankin sitten runsaampia ja näyttävämpiä kukkia. Eli ei tuo etupiha nyt ihan täydessä loistossaan ole, mutta mielestäni keväisempi siistinä. Narsissin sipulit olisi tarkoitus istuttaa kukinnon loppuessa takapihalle ensi kevättä odottelemaan. Valkoiset callunat ovat ihastuttaneet sekä etu- että takapihallamme tänä talvena, enkä vielä niitä raskinut heitää pois.
Yksi annon kaakeli kookos-matto näytti aika säälittävältä (172), joten hankin pari lisää, ja mattojen paikkaa voi vaihdella. Käyttöön niistä jäi tällä hetkellä kaksi. 

174

175

 Keväiselle pihalle paras entraus on melkeinpä sen siivous
 ja kaunein asuste pilvettömältä taivaalta mollottava aurinko.
 Sunnuntai-illan jatkoja!

Rakkaudesta kukkiin ja Iittalaan

Tänä tammikuun viimeisenä viikonloppuna aurinko on ihanasti pilkistänyt pilviverhon takaa ja heti on hieman keväinen fiilis. Kevääseen kuuluu kukat (kuten muihinkin vuodenaikoihin) ja mielestäni erityisesti tulppaanit, joita on putkahdelut kauppoihin tammikuusta lähtien. Viikonloppufiiliksissä ostin kotiimme pitkästä aikaa kyseisiä kukkia. Jotenkin huvittaa, että siskollani oli joulunaikaan tulppaaneja, ja mielestäni ne eivät sopineet joulutunnelmaan ja näyttivät valjuilta. Nyt kun on vierähtänyt kuukausi eteenpäin, minä sytyn niistä täysin. 

47

Rakastan leikkokukkia, ja mieluinen väri on valkoinen. Olenkin sanonut miehelle että kun ostat kukkia, osta valkoisia, lajikkeella ei väliä. Tämä järjestelmä on toiminut ja rouva on tykännyt (alussa tuli karttamiani tummanpunaisia ruusuja, mutta eihän lahjasta tohdi muuta kuin olla kiitollinen).  

Tällä kertaa kukkaostoksilla päätin visusti olla ostamatta pelkkää valkoista. Mutta ovathan nuo puhtaan eleettomät valkoiset kukat todella kauniita kauniita ja kukan ollessa valkoinen varren vihreys pääsee oikeuksiinsa. Joten ostin toiseen maljakkoon vain valkoisia kukkia. Tylsyyden välttämäsiseksi sekoitin tulppaanien kanssa  oksaneilikkoja ja luonnonoksia rentoon kimppuun (kuvat 47 ja 48). Yksinkertaisuuden kukissa olen unohtanut jo kauan sitten.

48

Toiseen maljakkoon oli sitten omasta päätöksestä hankittava värikkäitä kukkia. Ostin haalean punaisia tulppaaneja (kuva 49), jotka ovat kyllä kaunita ja herkkiä. Saa nähdä, milloinka tämä rouva uskaltautuu tummansävyisiä kukkia hankkimaan, vielä ei ole sen aika, vaikka sisustus tummuukin jatkuvasti. 🙂

49

Ja kukista pääseekin helposti seuraaviin ihastuksiini: Iittalan aalto –maljakkoihin. Meiltä niitä löytyy tällä hetkellä 4 eri kokoista (kuva 50). Taidan kartuttaa keräilykokoelman alkua, jos säilytystila kasvaa. Iittalan aalto -maljakkoja saa tänä vuonna myös kauniin smaragdin sävyisenä; rohkea värivalinta, itse suosin mielestäni ajattomampaa kirkasta ja valkoista lasia. 

Meille kotiutui myös vastikään kuvissa 47 ja 48 oleva keväisen vihreä iittalan nappula –kynttiläjalka. Ennen ajattelin etten halua tuota lähes jokaiseen ”blogikotiin” kuuluvaa symbolia, mutta ihastuin tämän vihreän keväiseen väriin. Ja kyllähän nuo monia koteja koristavat eriväriset nappula kollaasit ovat kaunnita ja näytäviä. Toisaalta vihreä väri myös mietitytti, sillä se ei toimi mielestäni esimerkiksi talvella. Kynttilänjalka saattaakin muuttua syksyn tullessa tummemaksi, tai sitten on hankittava uusi. Tuossa vihreän sävyssä on mielestäni lupaus keväästä ja se saa liekinkin eri lailla hehkumaan. Nappulan kynttilä on palanut joka päivä hankinnasta lähtien, talviset kynttilänjalat on jo aika siirtää kaappien perukoille ensi joulua odottelemaan.

50

Mielestäni Iittalan tuotteet ovat kauniita, ajattomia ja kestäviä. Niillä on myös jälleenmyyntiarvoa. Iittalalta löytyy meidän kodissa aaltojen ja nappulan lisäksi ainakin mustavalkoista taika-astiastoa, kastehelmeä, verna -laseja (olen saanut rippilahjaksi ja edelleen tykkään!) sekä syviä ruokalautasia. Hienoa suomalainen ajaton design! 

51

Ps. Perjantaina kuvatuissa kuvissa kukat ovat nupullaan, nyt ne jo lötköttävät kauniin rennosti auenneina (kuva 51) 🙂

Pyhäillan jatkoja!