Teepannun tarina

Eräänä päivänä reipas rouva kevätsiivosi keittötä ja päätti laittaa vedenkeittimen kannun tiskikoneeseen. Tämän rouva on tehnyt ennenkin, mutta ennen kannun on annettu kuivettua kunnolla ennen sähköiselle alustalle asettamista. Nyt ei niin käynyt, vaan jompikumpi tämän talon aikuisista kytki märän pannun päälle. Kuului naks ja keittiöstä katkesi sähköt. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtanut, vaan nykykodeissa oleva vikavirtasuojakytkin kytkeityi päälle. Vedenkeitin oli täten historiaa.

Olen ajatellut pyytää mieheltä ensimmäiseksi äitienpäivälahjaksi (okei, kyllä mies lahjoi jo viime vuonna odotavaa äitiä) jotain kivaa posliinista teekannua, meiltä nimittäin sellainen puuttuu. Nyt teenkeittimen rikkoutuessa minulle tarjoutuikin tilaisuus ostaa teepannu itse. Posliinisessa ei toki vettä keitetä, joten päädyin teräksiseen kannuun, joka sopii sekä keittämiseen että kattaukseen. Ajattelin, että jos veden keittäminen liedellä osottautuu liian haastavaksi hommaksi, hankimme sitten lisäksi vedenkeittimen. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Syynä lienee se, että meillä juodaan teetä aika harvoin (illan kamomillateeannokseni kiehautan usein mikrossa :o).

Vauvan täyttäessä 9 kuukautta päätimme myös lopettaa maitoveden keittämisen (vauvamme juo tutteli –jauheesta tehtyä maitoa). Suomen vesi on kyllä sen verran puhdasta, että kun hanasta ottaa kylmää vettä ja lämmittää mikrossa, sitä pitäisi uskaltaa pikkuisellemme antaa. Samaan syssyyn lopetimme myös pullojen keittämisen. Pitkällisen pohdinnan ja monen iltaisen altaan reunalla olevan pulloröykkiön jälkeen päädyimme pesukoneputsaukseen. Pullomme ovat onneksi matalia, ja niistä saa pohjankin irti, joten luulisi kunnolla puhdistuvan. Sen verran hysteerinen tämä mamma kuitenkin on, että tuplahuuhtelen pullot tiskikoneen jälkeen ja olen huomannut nykyään jauhavani tiskiainekapselit (jotta ehtii liueta paremmin). Ehkä olisi syytä ostaa ensi kerralla ihan nestemäistä tai jauhettua konetiskiainetta. 😉

207, viikon kukkana ruukkukrysanteemi
208

Mutta takaisin tuohon teepannun. Ikealta löytyi oikein kiva puukahvainen Kastrull -kasari, joka sopii loistavasti veden keittämiseen. (207,208) (Puukahva näyttää kuvissa epätasaisen väriseltä, sillä on hieman kostea kuvissa 207 ja 208. Kahvan todellinen väritys näkyy parhaiten kuvassa 210.) Pannu on valmistettu kestävästä teräksestä, joka on helppohoitoista ja johtaa lämpöä nopeasti ja tasaisesti. Keraamisella liedellä vesi keittyy lähes yhtä nopeasti kuin ennen muinoin vedenkeittimellä. Kasareita oli tarjolla luonnonvalkoisina ja vihreinä.Aluksi koriini tarttui kiva vihreä versio. Lopulta päädyin kuitenkin vaaleaan beigeen (joka ei ole liian valkoinen), sillä se sopii paremmin erilaisiin kattauksiin.
209
210
Täytyytpä tässä samalla hehkuttaa Lidl:in uunijuustoa (kuvassa 210). Sen voi paistaa ja tarjoilla erittäin kaunissa puisessa rasiassa, joka tulee pakkauksen mukana (menee kyllä meillä jatkokäyttöön). Ja miedon uunijuuston maku toimi niin juustonystävälle kuin sen miehellekin täydellisenä lisukkeena ruoan kanssa.

Täydellisiä tee (ja muitakin naustiskelu) -hetkiä torstaihin!
Mainokset

ei tullut stringiä, tuli LUNDIA

Muutama kuukausi sitten kyllästyin totaalisesti olohuoneessa ja keittiössä pyöriviin läppäreihin. Meillä on musiikkihuoneessa työpöytä, mutta siellä tulee tuskin koskaan (lukuunottamatta joitain harvoja koulutehtävätapauksia) oltua tietokoneella. Siispä päätin hankkia olohuoneen yhteyteen työpisteen. Nykyään on tarjolla paljon erilaisia siroja työpisteitä. Esimerkiksi hobby hallissa olisi ollut parikin ihan kivaa ja edullista läppärihyllykköä, mutta pohdinnan jälkeen halusin hankkia string –komponenteista rakennetun pienen työpisteen. Tuohon rahaa olisi mennyt useampia satasia (en alkanut laskeskelemaan tarkemmin) ja sovimme mieheni kanssa, että voin hankkia hyllyn, mutta jospa tällä kertaa odottelisin vähän aikaa. 
196, musta lehtikotelo ikeasta,
 säilytysrasia hemtexiltä,
 vaaleanpunaiset lasipullot ikeasta
Päätin kärsivällisesti odotella stringin hankintaa toukukuulle. Taanoisella hiihtolomaviikolla kirppikseltä löytyikin kuitenkin jotain muuta stringin tilalle, nimittäin lundia –hyllykkö. Olen ihaillut lundia –työpisteita useassa eri blogissa, mm. puolitoista kerrosta kotia -Mari on tuunannut upean työpisteen. Meillä tarve on korkealle ja kapealle työpöydälle/hyllykölle, ja tarkemmin tutkimatta ajattelin ettei lundioista sellaista löydy. Mutta kylläpä vaan löytyi ja törmäsin kyseiseen yksilöön punaisen ristin kontissa sattumalta. Korkeaan hyllyykkön voi läppärin lisäksi sijoittaa muita tavaroita (jes, hyllytilaa lisää!). Löysin torista (Helsingistä) hyllyyn vielä yhden ulkonevan levyn, joka on oikein soppeli pieneksi työtasoksi läppärille. Sisko kiikutti levyn pääsiäiseksi Tampereelle, joten kiitokset hänelle.

197, lundian alkuperäinen sävy
Hyllyn puuosat olivat alkujaan voimakkaan keltaiset männyn väriset (197) (voih kuinka kaunis olisi ollutkaan esim. vaalea koivu & valkoinen -yhdistelmä). Ensin ajattelin maalata hyllyn täysin valkoiseksi. Meillä olisikin ollut sopivasti otex –tartuntamaalia pohjalle ja päällyskerrokseen valkoista huonekalumaalia. Toisaalta lähes kaikki huonekalumme ovat valkoisia ja lattia harmaa, joten puun väri tuo lämpöä. Mielessäni pyöri kuultomaalaus, mutta tiesin sen vaativan vaativampia pohjatöitä verrattuna tartuntamaalin pohjatöihin. Meillä ei jostain syystä ole hiomakonetta (olemme lainanneet aikaisempiin projekteihin ja pitäisi ostaa, muttemme ole saaneet aikaiseksi), joten ajattelin etten jaksa lähtä hyllykköä varten sellaista lainailemaan ja teen pohjat kevyesti käsihionnalla. Projektini alkutaipaleilla satuimme olemaan kylässä kavereillamme, joilta hiomakone löytyy. Mainitsin suunnitelmistani ja he tarjosivat hiomakonetta oitis lainaan (kiitos siis sinnekin päin :). Näin sain pohjatyöt huolellisesti tehtyä (toki vanhasta ei tule ikinä uutta, muttei tarvikaan) ja päätin kunniottaa tämän meidän lundian alkuperäistä väritystä. Keltainen mänty ei ole hiottunakaan missään nimessä mieleeni, joten kuultomaalasin pinnan valkoisella lumi -sävyllä.

198

Osmo color –osottautui loistavaksi tuotteeksi kuultomaalaukseen (aika hintavaa, mutta erittäin riittoisaa). Hieman pelkäsin öljyvahan laittamista, sillä mielessä kummitteli vielä helposti valuvalla supilla maalattu sauna. Osmo color osottautuikin aivan erilaiseksi tuotteeksi, ja sitä oli helppo käsitellä.  Mäntyyn ei  yksi kerros tuotetta riittänyt, sillä keltainen puu kuulsi liikaa läpi. Sudin (vaahtomuovipensselillä) kaksi kerrosta osmoa, ja lopputuloksesta tuli vaalea, muttei täysin valkoinen.  Ja jos jossakin vaiheessa tuntuu, että haluan hyllyn kokonaan esim. valkoiseksi, voi puuvahan päälle maalata.

199

200
Lundioihin löytyy sekä avonaisia että suljettuja tikasosia (päätylevyjä). Meidän hyllykössä päädyt olivat kiinni, ja mietin ensin avonaisien tikaksien hankintaa. Suljetut reunat/päädyt osottautuivatkin käytännölliseksi ratkaisuksi loppupeleissä. Hylly löysi siis paikkansa ”eteisaulasta” portaitten alta (200). Nyt hyllyn (useasti varmastikin) sekalaiset tavarat eivät näy olohuoneeseen, vaan suljettu reuna näyttää siistiltä. Paikka on ihanteellinen myös työskentelyyn; portaitten alle ei tule suoraa luonnonvaloa ja läppäriä on hyvä käyttää. Työpöydällä tyoskennellessä näkee suoraan kuitenkin olohuoneeseen ja keittiöön. Omaa rauhaa kaivatessa voi siirtyä yläkertaan työkentelemään, mutta veikkaanpa tämän paikan olevan huomattavasti mukavampi. Läppäritason alle laitoin erikseen tason koulukirjoille. Koulutehtäviä tehtäessä teoria luetaan kirjoista, ja lukemiseen onkin kätevä lukuvalo, jonka paikkaa voi vaihdella (201,202).

201
202
Työtuoliksi halusin  siron jakkaran. Päädyin ikean lempparimallistoni sinnerlig:in korkki -jakkaraan (203). Kuten kuvat kertovat, ikealta löytyi myös kaikkea kivaa hyllykköä kaunistamaan.

203
Tämä hyllykkö on ensimmäinen kirpputorilta ostettu huonekalu (retropinnasänkyä lukuunottamatta) ja olen kyllä tyytyväinen (pakko mainita, että kuvat eivät ole parhaita mahdollisia, sillä portaitten alle vaikea kuvata). Lundiat ei käytettynäkään ihan ilmaiseksi lähde, mutta jos hylly on kestänyt jo useamman kymmentä vuotta, uskon sen kestävän toisetkin samanlaiset vuodet.
Leppoisaa loppuviikkoa!

Maailman edullisin torkkupeitto!

Torkkupeitto. Viltti. Huopa. Shaali. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaappini pursuilevat erilaisista vilteistä ja torkkupeitosta. Niillä on mielestäni helppo vaihtaa sisustuksen ilmettä sekä väritystä. Pääosassa kaikki torkkupeittoni ovat valkoisia: on villaista, puuvillaista, rypylää, fleeceä ja karvaista. Valkoisen lisäksi löytyy muutama värikäskin. Mutta ei yhtään harmaata ja harmaa sattuu olemaan tällä hetkellä väri jota rakastan sisustuksessa. 

24
Kävin viime viikolla Ikealla ja päätin olla ostamatta mitään turhaa, sillä olen aikamoinen sisustusostelija. Kangasosastolla silmiini hyppäsi (vaikka kuinka yritin siristellä 😉 ihanan lumoavia harmaita neulos- ja villavilttejä. Raskas huopa kädessäni pohdin, että vienkö kaappieni täytteeksi jossain vaiheessa joutuvan usean kympin maksavan viltin kotiin, vai jätänkö sen kaupan hyllyjä koristamaan. Tiesin, ettei viltin ostaminen olisi järkevää, kaappien jo pursuillessa niistä. Mutta toisaalta haluaisin jotakin ihanan huopaisen harmaata kotiimme. Sitten silmiini sattui polarvide -fleecehuopa (kuvassa 24). 
25
                                           
Nuo neljän euron kevyet polarvide -huovat ovat kokemuksesta mukavan pehmeitä ja lämpimiä. Huovan pallomainen reunaleikkaus ei kuitenkaan miellytä silmääni (kuva 25, lainattu ikean sivuilta), vaan tuo mieleeni lapsuus- ja teiniaikaiset huoneeni ja saa viltin näyttämään hieman tyylittömältä. Päätin ostaa viltin ja tuunata sen sopivaksi. Yksinkertaisesti vain leikkasin reunakuvion poissa. Lopputuloksena minulla oli mielestäni tyylikäs, edullinen ja käytännöllinen viltti. Viltti näyttää hieman kauniilta villasekoitteelta, joka ei kuitenkaan ole  pistelynsä ja kirvelynsä ansiosta mukava paljaalla iholla. Tuo ikean neljän euron huopa on ollut kovemmassa kaytössä kuin aikasemmat arvokkaammat vilttimme. Syynä lienee se, että huopa on niin helppohoitoinen ja edullinen. Ja näin sitä ei tarvitse varoa, vaan puklailevan lapsenkin voi siihen huolettomasti laskea (kuva 26).

26
Oikein huvittaa että olen niin onnellinen yhdestä pikku huovasta! Osa muista ostoksista (esimerkiksi juuttiset tyynynpäälliset eivät toiminetkaan) jäivät kaapin perukoille jatkoa odottamaan.
Ps. Ikean tuotteet kuuluvat myöskin lemppareihini; yleistyksenä ruotsalaiset ovat vain trendikkäämpiä ja rohkeampia sisustajia.
Timanttisia torkkuja tiistaihin!