Viimeisiä joulukuun päiviä viedään. Lupasin itselleni, että kirjoitan viimeisen jouluaiheisen postauksen nyt. Selailin taaksepäin tämän kuun postauksia, ja jokaisen otsikossa näkyy jotenkin joulu. Voin sanoa, että tammikuun tuulet houkuttelevat jo, mutta palaan aaton tunnelmiin vielä vähän.
 |
| Meidän perheen ”virallinen joulukuva” ja photobombaus 😙 |
Pohdin aiemmin täällä joulunviettopaikkaamme. Puntaroimme eri vaihtoehtoja, ja päädyimme juhlistamaan aattoa siskolleni. Joulu oli erittäin rento ja rauhallinen. Suuria etukäteisvalmisteluja joulun suhteen ei tarvittu; itse kyllä nautin aattona keittiössä hääräämisestä. Työllistävin aihio joulussa taitaakin olla lahjojen hankkiminen. Lahjoja tuli perinteisesti liikaa, mutta kaikki olivat mieluisia. Taitaa pukki(kit) jo aika hyvin tuntea makuni!
 |
| Joulukuusi loistossaan. |
 |
| Joululauja laulettiin lapsuudenkodistani peritystä toivelaulukirjasta, joka on vuosien saatossa kovin kulunut. |
Siskoni koti, josta olen aiemmin postaillut, oli oikein kaunis jouluisessa asussaan. Olen muuten toteuttanut yhdessä ”kollegani” kanssa muodonmuutoksen kyseisen asunnon yhteen tilaan, mutta siitä ja muistakin jutuista lisää sitten ensi vuoden puolella…
Jouluaattomme runko oli perinteinen: aamulla puuro ja joulurauhan julistus, sitten sauna, 4 aikaan ruoka, 5 jälkeen pukki. Ilta meni rennosti leikkiessä, pelatessa, lauleskellessa, lukiessa ja syödessä. En perinteisesti jaa blogissani perhealbumiin päätyviä kuvia, mutta napsin muutaman otoksen mm. rennosta kattauksesta. Huoleton kattaus toteutettiin ryppyisten liinojen ja ulkoa poimittujen havujen avulla. Jouluateria oli perinteinen. Tänä vuonna jokainen osallistuja sai toivoa haluamaansa pöytään. Näin vältyttiin turhilta ja ylijääviltä ruokalajikkeilta.
 |
| Jouluriemua ja suklaata suupielissä. |
Isommille lapsille ei ruoka pukkijännityksen takia maistunut. Omassa kodissani on lapsesta asti saanut valita haluamansa joulupöydästä, mitään ei ole täytynyt syödä. Perinteinen joulupöytätarinamme kertoo veljestäni, joka valitsi jouluateriakseen vain yhden herneen. Myös tänä vuonna muisteltiin tapahtumaa. Meidän pallero ei vielä joulupukkia osannut jännittää, mutta ruoka ei oikein maistunut ympäri taloa ripoteltujen herkkujen takia. Aikalaillahan se aatto rakentuu yhdessäolon lisäksi herkuttelun ympärille. Pikkuhiljaa palaa jo mielellään tavalliseen ruokarytmiin ja arkeen.
Uutta vuotta kohti!
livialle.wordpress.com 