Vastuullista Joulua!

Joulu kolkuttaa jo oven takana, ja suuri osa suomalaisista on odottavalla mielellä. Itse kuulun jouluihmisiin, ja olen fiilistellyt tulevaa juhlaa jo marraskuun alusta. Kuvissa näkyvät erilaiset tunnelmavalot ovat piristäneet meitä jo useamman viikon. Odotuksen lisäki joulu ja sen ympäröivä kuorrutus on saanut minut välillä mietteliääksi tänä vuonna. Rakastan joulua; juhlaa, koristeita, lahjoja, ruokia ja hyvää seuraa. Toisaalta koko ajan ympäristötietouden kasvaessa koen huonoa omaatuntoa kaikenlaisesta materialisimista.

Sen sijaan, että lopettaisin joulusta nauttimisen, olen alkanut ajatella miten voisin viettää juhlaa ympäristöystävällisemmin. Tiedän, että olisi kaikista ekologisinta jättää ostokset ja reissut välistä, mutta myös pienillä teoilla on merkitystä. Lähetän edelleen paperiset joulukortit ja aion muistaa kummilapsia pienillä yllätyksillä. Me olemme päättäneet mieheni kanssa, että ostamme vain tarpeeseen tulevia käytännöllisiä lahjoja. Lisäksi suosimme suomalaista mahdollisuuksien mukaan. Hankimme kolmevuotiaalle korkeintaan kolme pakettia. Itse nautin tietysti kasvisruoista juhlapöydissä, ja tavoitteena olisi valmistaa myös muille maistuvia vegeruokia (esimerkiksi porkkalaa).Olen päättänyt, etten hanki tänä vuonna yhtäään uutta joulukoristetta, niitä löytyy jo ennestään. Tiedän ettei toimeni tee minua autuaaksi, mutta pienikin teko tai ajatus merkitsee aina!

 

Vaikka joulu on usealle suomalaiselle yksi vuoden parhain hetki, voivat pyhät olla mm. yksinäisyyden ja vähävaraisuuden vuoksi vuoden surullisimpia päiviä. Haluan itse ehdottomasti osallistua lahjapuukeräykseen, joka mahdollistaa joululahjan lapselle, joka ei sitä muuten saa. Itselleni on myös tärkeää tukea avustustyötä tekevää Suomen punaista ristiä kuukausittain. Täytyy todeta loppuun vielä, että arvostan kovasti ihmisiä, jotka kutsuvat yksinäisiä omaan joulupöytäänsä <3! Meillä on tarkoitus viettää joulu yhdessä ystäväperheen kanssa; perinteisellä ja simppelillä kaavalla.

Ps. Blogi päivittyy satunnaisesti, perustin viime viikolla instatilin @sisustus.e. Siellä voi seurailla projektejani.

Ihanaa joulunodotusta!

JOULU

Viimeisiä joulukuun päiviä viedään. Lupasin itselleni, että kirjoitan viimeisen jouluaiheisen postauksen nyt. Selailin taaksepäin tämän kuun postauksia, ja jokaisen otsikossa näkyy jotenkin joulu. Voin sanoa, että tammikuun tuulet houkuttelevat jo, mutta palaan aaton tunnelmiin vielä vähän.

Meidän perheen ”virallinen joulukuva” ja photobombaus 😙

Pohdin aiemmin täällä joulunviettopaikkaamme. Puntaroimme eri vaihtoehtoja, ja päädyimme juhlistamaan aattoa siskolleni. Joulu oli erittäin rento ja rauhallinen.  Suuria etukäteisvalmisteluja joulun suhteen ei tarvittu; itse kyllä nautin aattona keittiössä hääräämisestä.  Työllistävin aihio joulussa taitaakin olla  lahjojen hankkiminen. Lahjoja tuli perinteisesti liikaa, mutta kaikki olivat mieluisia. Taitaa pukki(kit) jo aika hyvin tuntea makuni!

Joulukuusi loistossaan.

Joululauja laulettiin lapsuudenkodistani peritystä toivelaulukirjasta, joka on vuosien saatossa kovin kulunut.

Siskoni koti, josta olen aiemmin postaillut, oli oikein kaunis jouluisessa asussaan. Olen muuten toteuttanut yhdessä ”kollegani” kanssa muodonmuutoksen kyseisen asunnon yhteen tilaan, mutta siitä ja muistakin jutuista lisää sitten ensi vuoden puolella…

Jouluaattomme runko oli perinteinen: aamulla puuro ja joulurauhan julistus, sitten sauna, 4 aikaan ruoka, 5 jälkeen pukki. Ilta meni rennosti leikkiessä, pelatessa, lauleskellessa, lukiessa ja syödessä. En perinteisesti jaa blogissani perhealbumiin päätyviä kuvia, mutta napsin muutaman otoksen mm. rennosta kattauksesta. Huoleton kattaus toteutettiin ryppyisten liinojen ja ulkoa poimittujen havujen avulla. Jouluateria oli perinteinen. Tänä vuonna jokainen osallistuja sai toivoa haluamaansa pöytään. Näin vältyttiin turhilta ja ylijääviltä ruokalajikkeilta.

Jouluriemua ja suklaata suupielissä.

Isommille lapsille ei ruoka pukkijännityksen takia maistunut. Omassa kodissani on lapsesta asti saanut valita haluamansa joulupöydästä, mitään ei ole täytynyt syödä. Perinteinen joulupöytätarinamme kertoo veljestäni, joka valitsi jouluateriakseen vain yhden herneen. Myös tänä vuonna muisteltiin tapahtumaa. Meidän pallero ei vielä joulupukkia osannut jännittää, mutta ruoka ei oikein maistunut ympäri taloa ripoteltujen herkkujen takia. Aikalaillahan se aatto rakentuu yhdessäolon lisäksi herkuttelun ympärille. Pikkuhiljaa palaa jo mielellään tavalliseen ruokarytmiin ja arkeen.

Uutta vuotta kohti!