Älä ole paha kakku, ole hyvä kakku

Rakastan lasten puisia leluja, puuleluja. Niissä kiehtoo jokin autenttinen fiilis ja kestävyys. Huomioideni mukaan isommat lapset eivät ole erityisesti perinteisien puulelujen perään. Puun sijaan kaikenlaiset muovihökötykset houkuttelevat. Meidän reilu 1-vuotias ei osaa ”onneksi” sanoa lempparimatskuansa leluissa (mutta nukke on leluista ihan ykkönen). Tästä huushollista jotain puuleluja on löytynyt kauemmin aikaa, ja niiden kaikkien kyljessä lukee isolla brio. Tuo ihana ruotsalainen, hyvän maineen omaava hurmaava BRIO.

Olen törmännyt Valkean Tiger:issä useamman kerran iloisiin (ei-välttämättä-niin-hyvämaineisiin) puisiin elintarvikeleluihin. Ja fiilis niiden suhteen on ollut hieman ristiriitainen; ihania, söpöjä ja edullisiakin, mutta onkohan näissä jotain myrkkyjä? Onko nämä valmistettu lapsityövoimalla?

Black Friday sai sen verran päätäni sekaisin, että päädyin ostamaan noita ihanuuksia omista ennakkoasenteista huolimatta. Kyljessä lukee perinteisesti made in China. Omasta mielestä olisi ollut tekohpyhää jättää puulelut kauppaan alkuperän epätietoisuuden takia. Sillä niin minun kuin tytön päälle eksyy usein esimerkiksi H&M:n ja muiden isojen vaateketjujen tuotteita. Enkä usko että noista Suomessa myytävistä leluista mitään vaarallisia myrkkyjä irtoaa. Toivon, että ne ovat valmistettu mahdollisimman eettisissä olosuhteissa.

Tigeristä tarttui mukaan kakkupala, tikkari, mehu- ja maitopurkki herkkuväreissä. Ja tyttökin tykkää: tikkari on juuri sopivan kokoinen sekä käteen että suuhun. Nämä sopisivat hyvin vaikka pukinkonttiin! Hintaa kappaleella oli muutama euro.

Ja säälittäväksi omantunnon kevennykseksi lopppuun: tyttären asu on suomessa valmistettu 😇.

Mainokset

Koru kuin karkki

Olen aina halunnut kokeilla jonkunmoista korutehtailua. Vaikka tykkään tuunailla kotia kaiken muun ohella, en ole mielestäni mikään käsityöihminen, ja ehkä siksi korut olen hankkinut pääosin kaupasta. Pidän kovasti suurpiirteisestä tekemisestä, eikä minusta ole ihan-ihan pikkutarkaksi näpertäjäksi. Silti kiinnostusta korujen tekemiseen löytyy, ja kokeilinpa viime viikolla fimo -massasta niiden valmistamista. Massoja on mielestäni kohtuu helppo työstää, eikä hermot mene (ainakaan valttämättä ;). Olen aiemmin tehtaillut jotain koruja das -massasta. Mutta kun siskoni esitteli fimo -massan, jolla saa kohtuullisen tarkkaa jälkeä, päätin kokeilla. Ja lopputulos kyllä ihan tyydyttää.

Eipä ollut muuten maailman helpointa saada 1 -vuotias ja koru näkyvästi samaan kuvaan!
Uunissa paistetttavaa fimo -askartelumassaa muotoillessa on oikeastaan vain taivas rajana. Esimerkiksi pinterest pullistelee erilaisia fimo-ideoita. Päädyin ”kokeilemaan” donitsin, salmiakin, timantin sekä vaahtokarkin muotoisten korujen tekemistä. En ehtinyt kiireessä ottaa valitettavasti  eri vaiheista kuvia, mutta selitän ne lyhyesti. Netistä löytyy onneksi tarkeampiakin ohjeita (joita olen linkittänyt tekstin myöhempään vaiheiseen).

Korun tekemiseen fimo-massasta tarvitset:
– Erivärisiä Fimo -massoja (saa muun muassa Kärkkäisen askarteluosastolta)

Vahanauhaa ketjuksi (tai vaihtoehtoisesti esim. nahkanauhaa)

”Korupiikkejä” (ripustimia, joilla riipuksen saa narusta roikkumaan)

Pikaliimaa 

– Satunnaisia ”työkaluja”, esimerkiksi: veitsen, sakset, virkkuukoukun, pienet pihdit

– Halutessasi jotain kiilloketta/kovettajaa, esimerkiksi Fimo liquid -geeliä (saa Kärkkäiseltä) sekä geelin levitykseen pienen siveltimen. Toimii myös ilman kiilloketta, itse laitoin kuitenkin paremman kestävyyden toivossa.

Halutessasi jonkunlaisen korulukon. Tällaisen tarvitsee, jos ketju on lyhyt, eikä mahdu pään kautta kaulaan. Itse tein nauhasta tarpeeksi pitkän, niin ettei lukkoa tarvittu.
Sanalliset ohjeet

Donitsi:

Vaihe 1. ”Vaivaa” fimo aina ennen käyttöä pehmeäksi, jotta se ei halkeile uunissa. Pyörittele haluamasi värisestä fimosta (esimerkiksi vaaleanruskeasta) pallo, josta tulee donnarin pohja. Painele palloa pöytää vasten, niin että siitä tulee lieriö.  Seuraavaksi pyörittele fimosta (esimerkiksi ruskeasta) pienempi pallo, joka tulee kuorrutukseksi. Painele pienempi pallo pöytää vasten ohueksi lätyksi (pinta-ala noin sama kuin ”pohjalätyllä”). Kuorrutteen reunat voivat olla epätasaiset. Sitten taputtele kuorrute pohjan päälle ja taita reunat sen ympärille. Tee nyt donitsiin reikä keskelle, esimerkiksi virkkuukoukulla. Lopuksi ota pieni määrä fimoa (esimerkiksi vaalenapunaista) ja pyörittele se ohueksi pitkäksi nauhaksi. Asettele nauha donnarin päälle ikään kuin koristekuorruutteeksi. Tarkempi ohje donitsin mutoiluun löytyy esimerkiksi täältä.
Salmiakki:

Vaihe 1. ”Vaivaa” fimo aina ennen käyttöä pehmeäksi, jotta se ei halkeile uunissa. Tee (mustasta) massasta paksu pallo, ja painele se soikeaksi lieriöksi. Leikkaa lieriö veitsellä esimerkiksi kuution muotoiseksi. Tee päälle veitsellä ristikkäisiä vetoja, jotta pintaan muodostuu ikäänkuin salmiakin kuvio.

 Timantti:

Vaihe 1.  ”Vaivaa” fimo aina ennen käyttöä pehmeäksi, jotta se ei halkeile uunissa. Pyörittele massasta (esimerkiksi harmaasta) pallo. Lähde muotilemaan pallosta veitsellä kuutioimaista timanttia. Timantin tekeminen vaatii hieman enemmän tarkkuutta. Timantin reunoja voi myös ”vuolla” vielä terävällä veitsellä heti uunista poisottamisen jälkeen, jolloin pinnasta tulee hieman roisoinen.

Vaahtokarkki:

kännykkäkuva
Vaihe 1. ”Vaivaa” fimo aina ennen käyttöä pehmeäksi, jotta se ei halkeile uunissa. Pyöritä eri väreista (esimerkiksi vihreä, valkoinen, vaalenapunainen) kolme samankokoista palloa. Pyörittele sitten palloista pöytää vasten kolme ”pötkylää”. Laita pötkylät yhteen ja pyöritä kummastakin päästä yhtäaikaa eri suuntaan spiraalin muotoisesti. Leikkaa päät taisaiseksi veitsellä. Tarkempi ohje vaahtikseen  löytyy esimerkiksi täältä.

———-
Vaihe 2. Tee muotoiltuun ripustimeen ”kolo” korupiikille. Kolon kovertamiseen voi käyttää esimerkiksi hammastikkua. Kokeile, että korupiikin sisääntuleva osa (esimerkiksi Kärkkäisen versiossa on pallo), mahtuu reikään. Korupiikin pallomainen osa liimataan fimoon pikaliimalla uunin jälkeen. Pikaliimalla täyttyvä kolo saa olla mielummin liian iso. Jos paistetuan fimon koloa alkaa suurentamaan, se murenee helposti. Jos kolo on kuitenkin liian pieni (esim turvonnut umpeen uunissa), voi sitä varovasti ”vuolla” terävällä veitsellä. [Jos käytät suoraa lankamaista korupiikkiä, voi sen työntää fimon sisälle ennen uuniin laittoa, ja taittaa pään pihdillä uunin jälkeen! Tarkeampia ohjeita esimerkiksi tässä donnarilinkissä]. Liimattavaa korupiikkiä ei siis laiteta uuniin.
Vaihe 3. Asettele fimo leivinpaperille. Ja paista sitä 110 asteisessa uunissa noin 30 min. (Uunikohtaista!).
Vaihe 4. Kun olet ottanut fimoriipukset uunista ja ne ovat jäähtyneet, liimaa korupiikki sille kaiverrettuun koloon  pikaliimalla. 
[Vaihe 5. Sivele halutessasi fimo liquid -geelillä yhdeltä puolelta kerrallaan ja paista uunissa 30 min. Jos haluat kiillottaa myös toisen puolen, tee se erikseen. Odota kiillokkeen jäähtymistä. Kiilloke tekee pinnasta kiiltävän ja kestävämmän.]
Vaihe 6. Leikkaa narusta kaulaan sopivan mittainen pätkä. Ellet laita erikseen korulukkoa (minulla ei ole näissä), on ketjun oltava sen mittainen, että  koru mahtuu pään kautta kaulaan. Jos korupiikin päätä pitää taittaa, jotta nauha pysyy, käytä pihtejä. Asettele nauha korupiikin koukkuun ja tee tukeva solmu nauhaan.

Ohjeet kuulostavat monimutkaisilta, mutta korujen tekeminen on oikeasti aika helppoa (toivottavasti sepostuksistani saa jotakin selvää). Onneksi netistä löytyy noita kuvallisiakin ohjeita. Fimo -koruista saa esimerkiksi persoonallisia lahjoja. Koruriipuksien lisäksi fimosta voi tehdä mm. korvakoruja, avainnauhoja, avaimenperiä sekä miniatyyreja leikkikotiin. Ja kuten kuvista huomaa, näitä koruja voivat myös miespuoliset henkilöt käyttää tyylikkäästi! [Lähtökohtaisestihan miehet voivat käyttää kaikkia koruja, mutta ainakaan omalle prinssille en kaulaan esimerkiksi helmiä saa ;)].

Korullista kauneutta kaikkien viikkoon!