(Lapsuuden)KOTINI

Suuntaan tänään kohti asuntomessuja ihastelemaan erilaisia suomalaisia koteja. Modernien talojen joukosta etsin selkeästi sellaista, joka tuntuisi mahdolliselta omalta kodilta. Asuntoa jossa on oikeaa fiilistä. Voin sanoa, että olin aluksi hieman pettynyt asuntomessukoteihin dekon kuvastoa selatessa. Miksi täällä on vuodesta toiseen tylsiä, samantyylisiä, koteja? Muistutin kuitenkin itseäni, että asuntomessukodit eivät ole sisustettu viimeisimpien rohkeiden trendien ja erilaisien kokeilujen takia. Vaan ne kertovat siitä, millaisissa kodeissa suomalaiset haluavat asua. Ja eiväthän nuo kohteet tylsiä oikeasti ole! Vaikka harvan kodin yleistunnelma vastaa omaa makua, löytyy messuilta runsaasti toteuttamiskelpoisia ideoita. Erityisesti rakentajalle!

Oma mieltymys tietynlaisiin koteihin juurtuu varmasti osittain lapsuudenkodin hengestä.  Kiinnostus kaikkeen estetiikkaan on omassa luonteessa vahvasti, mutta esimerkiksi innostus sisustukseen on varmasti peritty kotoa. Meillä on sisustettu ahkerasti minun lapsuuden ja erityisesti nuoruusvuosien aikana.  Veikkaan, että kotoa olen perinyt mm. mieltymyksen vaalean sekä ”mielummin kaunista kuin käytännöllistä”’-ajattelun. Lapsuudenkotini on myyty noin kymmenisen vuotta sitten, ja esittelen postauksessani sen tyyliä myyntiajoilta. Talo on rakennettu 70-luvulla, ja sitä on myöhemmin laajennettu ja remontoitu.

19553570_10159117572655601_1324086324_n.jpg
Tunnelmallinen sisäänkäynti, jonka varrella oli aina runsaati kukkia ja muuta somistetta.
19866300_10159117571440601_931793471_n
Valoisa käytävä johdattaa vasemmalle avautuvaan saliin ja oikealle avautuviin olohuoneeseen ja keittiöön.

 

19727088_10159117573880601_975771936_o.jpg
Kevyet avoportaat ovat kauniit.
19726971_10159117580245601_1470244805_o.jpg
”Sali”. Mieltymys erilaisiin pylväisiin ja kattoparruihin liene peruja lapsuudesta. 😉
19807424_10159117601605601_974559254_o.jpg
Salin vieressä oli kirjastohuone, joka toimi leikkihuoneena meidän lasten ollessa pieniä.
19650182_10159117573875601_123265209_o.jpg
Olohuone jonka pöydälle kokoonnuttiin porukalla aterioimaan. Vasemmalla näkyvä ”lazyboy” oli ykköspaikka löhöilyyn!
19718500_10159117577340601_1969260464_o.jpg
Olohuoneeseen päin avonaisen keittiön ”baaripöydällä” syötiin aamu- ja iltapalat.
19832831_10159117571420601_741741106_n.jpg
Vaalea keittiö
19832629_10159117571405601_709894865_n
”Apukeittiöstä” oli toinen kulkuväylä eteiseen.
19832824_10159117572645601_333675461_n.jpg
Avara eteinen, joka oli toimiva useamman lapsen kanssa.
19724260_10159117575125601_423456916_o.jpg
Eteisestä oli käynti minun huoneeseni.
19858868_10159117572635601_1263454375_n.jpg
Viimeisin ”pinkki huoneeni”
19848837_10159117571435601_1306926075_n(1).jpg
Eteisestä oli myös käynti pyykkitupaan, joka taisi olla 70-luvulla rakennetuissa taloissa harvinaisuus. Nykyään kodinhoitohuone löytyy lähes kaikista omakotitaloista.

 

Olohuoneen portaat johdattivat toiseen yläkertaan , jossa sijaitsi

19727362_10159117573885601_446312606_o.jpg
Kylpytilat
19821254_10159117575315601_1210886882_o.jpg
”Isän huone”
19726904_10159117576330601_303326017_o.jpg
Yläkerran parveke
19724226_10159117573870601_1602720370_o.jpg
Vanhempien makuuhuone

 

”Toisen pään yläkerta” oli nuorison valtaama ja siellä sijaitsi mm.

19873883_10159117575020601_1217783855_n
Siskon huone ja ihanat kattoikkunat.
19727369_10159117576085601_1354743747_o.jpg
Kuntoiluhuone, joka taisi olla aika vähällä käytöllä :D.
19873790_10159117576610601_1895873078_n.jpg
Työhuone

 

Vaikka oma kotini ei näytä lapsuudenkotini kopiolta, miellyttää lapsuusvuosien kasvuympäristö kovasti edelleen. Trendit ja myös vanhempieni (vai pitäisikö sanoa äitini :D) maku on tietysti myös muuttunut kuvien ottohetkestä, mutta näin 10 vuotta myöhemminkin voin sanoa, että kokonaisuus toimii!

Vanhojen muistelun jälkeen on hyvä suunnata messuille uusia tuulia haistelemaan. 🙂

Mainokset

Pääsiäinen kylässä

Pääsiäinen on ollut tänä viikonloppuna kylässä luonamme ja me olemme viettäneet pääsiäistä kyläilemällä kotonani etelä-Suomessa. On syöty hyvin, rentouduttu, seurusteltu ja hiljennytty. Pääsiäinen jatkuu edelleen, mutta meidän kolmikko huristelee jo kotia kohten, joten mikäs sen mukavampaa kun automatkan ratoksi kirjoitella blogia.
182, hempeäksi itse maalatut koristemunat
Vaikka pääsiäisenä ollaan pääasiassa rauhoituttu, oli sisustaminenkin hieman mielessä. Lankalauantaina ehdittiin  piipahtaa ikealla (jota Oulussa ei ole) ja sieltä tarttui taasen kaikkea pientä kivaa mukaan. Tänä sunnuntaina ajattelin kuitenkin esitellä vanhempieni eläkepäivien kodin pääsiäistunnelmaa ja tyyliä muutenkin. Äitini on aina ollut esteetikko ja romanttinen sisustaja, jolla on mielestäni silmää.
183, kiva vaaleanpunainen ikean porotyyny tuo hieman leikkisyyttä sisustukseen

184, Valkoiset ruusut ovat varma tunnelmanluoja.
 Leikkokukkia löytyy vanhemmiltani oikeastaan aina.
   
Tyylini poikkeaa äitini klassisesta tyylistä, mutta perusperiaatteet sisustuksessa ovat samat. On paljon vaaleaa, herkkää vaalenpunaista sekä erilaisia koriste-esineitä ja asetelmia löytyy myös runsaasti. Päivä päivältä alan tykästyä vanhempieni kodin levolliseen tunnelmaan entistä enemmän. Heidän asuntonsa on siis aika lailla äidin kädenjäleä (isä hoitanut käytännön työt tietysti ;). Sanotaankin että tytär alkaa muistuttaa äitiään vanhempana enemmän ja enemmän. En tiedä onko kyse siitä, vai muuten vain maun aikuistumisesta.

185, Huonekalut ovat pääasiassa valkoisia ja hieman romanttisia.
Pääsiäistunnelmaa lapsuudenkodissani on aina vaalittu mm.
 rairuohon, narsissien, erilasten tipu- ja kanakoristeiden
 sekä koristemunien kautta.
 Pentikin majakka -valaisin on tuore hankinta.
186, Hopeinen himmeli yhdistää kodin toisaalta perinteisen
 ja toisaalta modernin tyylin (pentik). 
Muistan kuinka lapsuudessa sisarusteni kanssa vastustimme kuorossa äitimme innostusta vaaleaan sisustukseen. Esimerkiksi jossakin vaiheessa hirsipinnalla oleva mökkimme maalattiin tummasta valkoiseksi. Se tuntui silloin todella pahalta eikä yhtään ”mökkimäiseltä”. Nykyään tekisin ihan saman omalle mökilleni. Toisaalta ymmärrän lapsuuden ajatuksiani myös varhaiskasvatuksen opintojen kautta. Lapsi kiintyy helposti johonkin vanhaan, ja muutos (esimerkiksi mökin seinien väri) tutusta voi tuntua turvattomalta.
 Vanhempana sisustus ja muokkailu alkoi toki itseäkin kiinnostaa ja nyt kotimme on jatkuvasti muuttuva tila. Toivotaan, että lapsellemme ei jää traumoja; asukkaat sentään pysyvät samana ;).


187, Tumma lipasto tuo kontrastia valkoisten huonekalujen rinnalle.
 (Pentikiltä, ei lienee epäselvää, mikä on äitini lempikauppa 😉

188, Hauska kello on tämän talven hankinta ulkomailta.
Huomaa ajanhenkisyys; sininen väri, pyöreä muoto ja juuttinaru!
Vanhempieni kodissa sisustetaan myös ahkerasti, mutta kuitenkin pysyvämmin kuin meillä, joten he panostavat kestävyyteen ja laadukkuuteen. Käytännöllisyys ei silti missään nimessä mene
visuaalisuuden edelle, ja esimerkiksi valkoiset nojatuolit verhotaan lastenlasten kyläillessä. Meidän perheessä ei olla ikinä palvottu merkkejä niin sisustuksessa, autoissa kuin vaatteissakaan. Kuitenkin kun kyselin tarkemmin äidiltä huonekalujen alkuperiä, osottautui, että löytyyhän sieltä ”merkkituotteitakin”. Alkuperää ei vaan ole missään vaiheessa korostettu. Tuote ostetaan, jos se miellyttää omaa silmää, merkkejä katsomatta tai tarkemmin ajattelematta.

189, O. Toikan lasilinnut olivat lapsuudessa ”ihan järkyttäviä”.
 Kelpasivat ainoastaan rauhallisiin leikkeihin.
 Nyt tuollaiselle löytyisi kyllä paikka kirjahyllyltämme ;).
Vanhempani muuttivat tähän kaupunkiasuntoonsa noin vuosi sitten. Talo on aika uusi, joten pinnoille ei tehty oikeastaan juuri mitään. Kun keittiön tasot ja välitilamateriaalit ovat ”peruspintoja”, ilmettä niihin saa somisteilla. Asunnossa oikeastaan kaikki ruoat, jotka voivat olla esillä, on aseteltu purkkeihin ja koreihin. Miksi piilottakaan ruoan laitossa käytettäviä raaka-aineita kaappiin (190,191).
190

191

192, Kylpyhuoneeseen eloa tuovat myöskin muoviset viherkasvit (ikealta).
Purkkeja ja purnukoita voi asetella esille esimerkiksi puiselle jakkarelle narukoriin (luhta). Jos kaikki tarve-esineet olisi piilotettu ovellisiin kaappeihin, pelkkä laattapinta näyttäisi hieman kylmältä ja tylsältä.
Vanhmpien sisustuksesta voi myös päätellä, että työpöydälle on eläkkeelläkin tarvetta. Äiti taitaa lukea ja kirjoitella erilasia artikkeleita ja esitelmiä, isä on taasen mukana politiikassa, joten kummallakin on oma ”työpiste”.

193, Työpiste 1 pääsiäiskoristeineen.
 Tämän pentikin jakkaran, joka yhdistää puuta ja mustaa metallia ottaisin OIKEIN mielelläni meillekin :).

194, Työpiste 2.
 ”Kuppituoli” puisilla jaloilla on vasta hankittu kodin1:stä.
Leikkokukkien ohella kodista löytyy viherkasveja runsaasti eri muodoissa. Kesällä vanhempieni terassi on aivan ihana satumainen puutarha, jota he hoitavat yhdessä. Viherpeukolan piirrettä ei tyttärelle ole peritynyt. Viime kesänä meillä vieraili ensin äiti, jonka toimesta hankittiin ulos ruukkuja ja erilaisia kukkia. Seuraavalla viikolla taasen isä, joka huolehti meille katuharjan, jotta roskia voi lakaista etuterassilta pois (taloyhtiöllä sellainen jo oli, mutta piti saada oma) sekä ison tuijan oven pieleen rukkuun. Viherinnostunut on toki nostanut päätään minullakin, ja eläkkeellä sitten lienee aikaa todelliseen puutarhailuun.
195, Ulkokukat rajoittuvat maaliskuussa narsisseihin ja kanerviin.
Mukavaa pääsiäisen jatkoa!