Pääsiäistä eteisaulaan

Meillä on virittäydytty tulevan pääsiäisen tunnelmaan palmusunnuntain merkeissä. Pikkuiset noidat ovat piristäneet ovella, ja tytöllä on ollut ihmeteltävää. Virpojien värikkäät oksat ilostuttavat kotiamme seuraavat päivät. Aiomme suunnata pääsiäiseksi perinteisesti reissuun, joten kotimme ei saa kovin koreaa pääsiäispukua. Askartelin viime viikolla kuitenkin muutaman kotikutoisen pääsiäiskoristeen eteiseemme.

Olen aiemassa postauksessa kuvaillut vuokrakämppämme olkkaria ja keittiöitä. Lisäksi villamattoja ja filosofiaa -facebooksivuilla on kylppärimme pikainen kasvojenkohotus. Nyt on vuorossa raottaa hieman eteisaulaamme. Eteisemme on pitkä käytävä, joka johdattaa olohuoneeseen. Kuvista katsoen ruokailutila jää oikealle puolelle. Eteisen sisustus on kovin askeettinen; matto, peili ja muutama koriste. Pääsiäisen nimissä hain ulkoa pajunoksia sitä koristamaan. Ripustin oksiin korkkisia munafiguureita, jotka askartelin samaan tyyliin joulukoristeiden kanssa.

Seinä sai pari pikaista ”pääsiäiskorttia”, jotka väkersin sairasta tytärtä hyssyttäessä toisella kädellä. Toteutukseen tarvittiin vain valkoista pahvia, spraytussi, hieman keltaista maalia ja tikkurilan värikartan mallipalanen. 1,5-vuotias on kovin ihastunut pupukorttiin. Kerrankin tässä kodissa on lapselle mieluisia hahmoja seinillä! 😉

Vuokra-asunnossa oleilu on lisännyt tietoisuutta siitä, millaisia ratkaisuja haluamme tulevaan kotiimme. Esimerkiksi eteisen runsas kaappitila on ihastuttanut, avohyllyt vihastuttanut. Lisäksi tuulikaapin vaalea laattalattia ei miellytä. Se on kaunis, mutta meidän siisteystasolla erittäin epäkäytännöllinen, ratkaisu. Vaalea laatta paljastaa pienimmätkin liat. Tulevaan kotiin tulee kyllä perinteinen ”liat imaiseva” kokolattiamatto tuulikaappin. Muutenkin täällä elellään kovasti jo tulevissa remonttitunnelmissa. Esimerkiksi tapetteja on tilattu, postailen niistä lisää myöhemmin. Nyt siirryn seuramaan jännittävää vaali-iltaa.

Rauhallista sunnuntai-iltaa kaikille!

Pääsiäinen kylässä

Pääsiäinen on ollut tänä viikonloppuna kylässä luonamme ja me olemme viettäneet pääsiäistä kyläilemällä kotonani etelä-Suomessa. On syöty hyvin, rentouduttu, seurusteltu ja hiljennytty. Pääsiäinen jatkuu edelleen, mutta meidän kolmikko huristelee jo kotia kohten, joten mikäs sen mukavampaa kun automatkan ratoksi kirjoitella blogia.

182, hempeäksi itse maalatut koristemunat

Vaikka pääsiäisenä ollaan pääasiassa rauhoituttu, oli sisustaminenkin hieman mielessä. Lankalauantaina ehdittiin  piipahtaa ikealla (jota Oulussa ei ole) ja sieltä tarttui taasen kaikkea pientä kivaa mukaan. Tänä sunnuntaina ajattelin kuitenkin esitellä vanhempieni eläkepäivien kodin pääsiäistunnelmaa ja tyyliä muutenkin. Äitini on aina ollut esteetikko ja romanttinen sisustaja, jolla on mielestäni silmää.

183, kiva vaaleanpunainen ikean porotyyny tuo hieman leikkisyyttä sisustukseen

184, Valkoiset ruusut ovat varma tunnelmanluoja.  Leikkokukkia löytyy vanhemmiltani oikeastaan aina.

   

Tyylini poikkeaa äitini klassisesta tyylistä, mutta perusperiaatteet sisustuksessa ovat samat. On paljon vaaleaa, herkkää vaalenpunaista sekä erilaisia koriste-esineitä ja asetelmia löytyy myös runsaasti. Päivä päivältä alan tykästyä vanhempieni kodin levolliseen tunnelmaan entistä enemmän. Heidän asuntonsa on siis aika lailla äidin kädenjäleä (isä hoitanut käytännön työt tietysti ;). Sanotaankin että tytär alkaa muistuttaa äitiään vanhempana enemmän ja enemmän. En tiedä onko kyse siitä, vai muuten vain maun aikuistumisesta.

185, Huonekalut ovat pääasiassa valkoisia ja hieman romanttisia. Pääsiäistunnelmaa lapsuudenkodissani on aina vaalittu mm.  rairuohon, narsissien, erilasten tipu- ja kanakoristeiden  sekä koristemunien kautta.  Pentikin majakka -valaisin on tuore hankinta.

186, Hopeinen himmeli yhdistää kodin toisaalta perinteisen  ja toisaalta modernin tyylin (pentik).

Muistan kuinka lapsuudessa sisarusteni kanssa vastustimme kuorossa äitimme innostusta vaaleaan sisustukseen. Esimerkiksi jossakin vaiheessa hirsipinnalla oleva mökkimme maalattiin tummasta valkoiseksi. Se tuntui silloin todella pahalta eikä yhtään ”mökkimäiseltä”. Nykyään tekisin ihan saman omalle mökilleni. Toisaalta ymmärrän lapsuuden ajatuksiani myös varhaiskasvatuksen opintojen kautta. Lapsi kiintyy helposti johonkin vanhaan, ja muutos (esimerkiksi mökin seinien väri) tutusta voi tuntua turvattomalta.

 Vanhempana sisustus ja muokkailu alkoi toki itseäkin kiinnostaa ja nyt kotimme on jatkuvasti muuttuva tila. Toivotaan, että lapsellemme ei jää traumoja; asukkaat sentään pysyvät samana ;).

187, Tumma lipasto tuo kontrastia valkoisten huonekalujen rinnalle.  (Pentikiltä, ei lienee epäselvää, mikä on äitini lempikauppa 😉

188, Hauska kello on tämän talven hankinta ulkomailta. Huomaa ajanhenkisyys; sininen väri, pyöreä muoto ja juuttinaru!

Vanhempieni kodissa sisustetaan myös ahkerasti, mutta kuitenkin pysyvämmin kuin meillä, joten he panostavat kestävyyteen ja laadukkuuteen. Käytännöllisyys ei silti missään nimessä mene
visuaalisuuden edelle, ja esimerkiksi valkoiset nojatuolit verhotaan lastenlasten kyläillessä. Meidän perheessä ei olla ikinä palvottu merkkejä niin sisustuksessa, autoissa kuin vaatteissakaan. Kuitenkin kun kyselin tarkemmin äidiltä huonekalujen alkuperiä, osottautui, että löytyyhän sieltä ”merkkituotteitakin”. Alkuperää ei vaan ole missään vaiheessa korostettu. Tuote ostetaan, jos se miellyttää omaa silmää, merkkejä katsomatta tai tarkemmin ajattelematta.

189, O. Toikan lasilinnut olivat lapsuudessa ”ihan järkyttäviä”.  Kelpasivat ainoastaan rauhallisiin leikkeihin.  Nyt tuollaiselle löytyisi kyllä paikka kirjahyllyltämme ;).

Vanhempani muuttivat tähän kaupunkiasuntoonsa noin vuosi sitten. Talo on aika uusi, joten pinnoille ei tehty oikeastaan juuri mitään. Kun keittiön tasot ja välitilamateriaalit ovat ”peruspintoja”, ilmettä niihin saa somisteilla. Asunnossa oikeastaan kaikki ruoat, jotka voivat olla esillä, on aseteltu purkkeihin ja koreihin. Miksi piilottakaan ruoan laitossa käytettäviä raaka-aineita kaappiin (190,191).

190

191

192, Kylpyhuoneeseen eloa tuovat myöskin muoviset viherkasvit (ikealta). Purkkeja ja purnukoita voi asetella esille esimerkiksi puiselle jakkarelle narukoriin (luhta). Jos kaikki tarve-esineet olisi piilotettu ovellisiin kaappeihin, pelkkä laattapinta näyttäisi hieman kylmältä ja tylsältä.

Vanhmpien sisustuksesta voi myös päätellä, että työpöydälle on eläkkeelläkin tarvetta. Äiti taitaa lukea ja kirjoitella erilasia artikkeleita ja esitelmiä, isä on taasen mukana politiikassa, joten kummallakin on oma ”työpiste”.

193, Työpiste 1 pääsiäiskoristeineen.  Tämän pentikin jakkaran, joka yhdistää puuta ja mustaa metallia ottaisin OIKEIN mielelläni meillekin :).

194, Työpiste 2.  ”Kuppituoli” puisilla jaloilla on vasta hankittu kodin1:stä.

Leikkokukkien ohella kodista löytyy viherkasveja runsaasti eri muodoissa. Kesällä vanhempieni terassi on aivan ihana satumainen puutarha, jota he hoitavat yhdessä. Viherpeukolan piirrettä ei tyttärelle ole peritynyt. Viime kesänä meillä vieraili ensin äiti, jonka toimesta hankittiin ulos ruukkuja ja erilaisia kukkia. Seuraavalla viikolla taasen isä, joka huolehti meille katuharjan, jotta roskia voi lakaista etuterassilta pois (taloyhtiöllä sellainen jo oli, mutta piti saada oma) sekä ison tuijan oven pieleen rukkuun. Viherinnostunut on toki nostanut päätään minullakin, ja eläkkeellä sitten lienee aikaa todelliseen puutarhailuun.

195, Ulkokukat rajoittuvat maaliskuussa narsisseihin ja kanerviin.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa!

(lapsi)perheen säilytysratkaisuja

Erilaiset säilytysratkaisut ovat usein erilaisten perheiden, erityisesti lapsiperheiden, sisustuksen issue. Kirjoittelin blogini toisessa tekstissä diy-säilytyspussukoista, joissa voi säilyttää mm. leluja. Tätä postausta on luettu eniten. Syynä lienee lukemismäärälle blogin uunituoreus, mutta ajattelin kirjoittaa erilaisista säilytysratkaisusta lisää, sillä niissä tarvitaan joskus kekseliäisyyttä. 

176

Avonaisuus ja keveys ovat päivän sanoja säilytyksessä (olen tainnut jo useampaan kertaan toistella ;). Avonaiset hyllyt ovat kauniita, muttei kaikista käytännöllisimpiä säilytysratkaisuja varsinkaan lapsiperheissä. Pikkukädet ehtivät purkaa päivässä avonaisen hyllyn monta kertaa ja kaapinovien taakse saa kätevästi piilotettua sekalaista tavaraa. Lapsiperheestä sitä nimittäin löytyy; on lelua, pinniä, pulloa, kerholappua, villasukkaa ja peliä. Järkevää onkin sijoittaa avoimet hylly ylemmäs, ja hankkia lattian tasolle ovellisia hyllyjä. Tänä keväänä tuunaamani keittiön ”avohylly” on edelleen käytössä, ja olen tykännyt siitä kovasti. Kuvassa 176 hylly tänä maaliskuisena iltana.

177

178, pikkuinen tykkää leikkiä vanhempien läheisyydessä (tässä perheessä oleskellaan pääasiassa olohuone-keittiöaluleella)

Useissa blogeissakin vilisseet house doctorin pyykkikassit toimivat hyvin esimerkiksi lapsen leluille. Minäkin omistan yhden sellaisen, ja on aiemmin tainnut kuvissa vilahtaakin. Tämä yksilö toimii meillä alakerrassa lapsen lelukorina (177). Ostin kyseisen version sisustuskaupasta, mutta näyttääpä samantyylisiä ilmestyneen mm. prismaankin. Kassi seilaa olohuoneen ja alakerran makuuhuoneen välillä. Olen huomannut joidenkin perheiden ratkaisujen olevan  niin järkeviä, että lapset saavat levittää lelunsa ainoastaan tiettyihin paikkoihin, eikä esimerkiksi olohuone-keittiöakselille. En voisi kuitenkaan kuvitella tällaista järjestelmää meille, joten saan useamman kerran päivässä kerätä kaikki lelut piiloon jos haluan välillä hieman siistimmän ja avaramman näköistä. Lelujen säilömisessä ja leikkipaikoissa lienee niin monta oikeaa tapaa, kuin perhettäkin. 

179

Meillä ei ollut valmiina allaskaappia alakerran wc:ssä. Ensin mietimme sellaisen laittoa. Kuitenkin laitto olisi vaatinut myös altaan vaihtoa (paketteja löytyi kyllä todella edullisesti). Halusin kokeilla kyseiseen tilaan avonaisen hyllykön käyttöä. Ikealta löytyi kiva musta rautainen allashyllykkö (179), joka sointuu hyvin mustiin pyyhekoukkuihin. Hyllyn tavarat vaihtelevat. Perusvarustuksena siinä on kuitenkin kodin1:stä hankitut kangaskorit, joita meiltä löytyy mm. siivouskaapista sekä lapsen vaatekaapista. Lapsukainen ei ole vielä siinä iässä, että hyllyltä kerättäisiin tavaroita pois, ja wc muutenkin lienee paikka, johon lasta ei ilman valvontaa päästä. Vaikka tämä ratkaisu ihan kiva onkin, laittaisin tällä hetkellä kyllä ehkäpä ovellisen kaapin wc:hen, sen verran kirjavia tavarat ovat. Sen sijaan uuteen keittiöön valitsisin ehdottomasti avonaiset hyllyt ylös. Meidän yksilö on pysynyt hyvin siistinä, sillä sinne eksyvät vain  silmää miellyttävät astiat.

Lopuksi esittelen vielä pari säilytysratkaisua stailauskohteessani, sillä en ole aiemmin niitä esitellyt. Takan viereen toivottiin jotain koria lasten koulukirjoille, lehdille yms. Prismasta löytyivät tarkoitukseen hyvänmalliset kangaspussit, joihin nahkakahvat lisäävät tyylikkyyttä (180).

180

Myös keittiön tasolle toivottiin entisten kahden kiiltävän valkoisen muovilaatikon tilalle uutta ratkaisua. Kyseiseen paikkaan löytyi lautalaatikko, myöskin prismasta (181). Puinen kori pehmentää modernin mustavalkoisen keittiön ilmettä ja sopii hyvin muun sisustuksen värimaailmaan. Peitin korin aukot hirsikuvioisella pahvilla, jotteivat eriväriset tavarat ”paista” sen väleistä.

181

Me suuntaamme loppuviikosta todennäköisesti etelä-Suomeen pääsiäisen viettoon. Tarkoituksena olisi aikataulujen salliessa postailla hieman vanhempieni kodin pääsiäistunnelmasta.

 Kiireetöntä kellokeskiviikkoa!