Permis is back!

Permanenttipirkko, nuudelipää, moppi… Permiksen omaavalle minälleni on monta lempinimeä ( à la mieheni). Kuten otsikko kertoo: tuo 80-luvun hiusvillitys on täällä taas! Tukkani sai ”kasarikauhistukset” vastikään. Omaan aika suomalaisen kuontalon; hiuksia on paljon, mutta yksi hiuksi on ohkainen. Kaipasin hiuksiini lisää tuuheutta ja vaihtelua. Muutokset toteutuivat permiksen avulla.

 

dsc_3879

 

dsc_3881

Onnekseni omaan siskoja, joilla on taidot rullien pyörittämiseen (ja myös rullat). Heidän käsissä kotitekoinen permanentti syntyy näppärästi. Tällä kertaa minun ei tarvinut kuin hankkia aine marketista :).  Valitettavasti rullia oli niukalti, joten kihara on hiukan löysä. Toivottavasti pysyy!

Legendaarinen tukkataika -pakkaus

Kikkuroiden laittaminen on muhinut jo kauan mielessä, mutta aikataulussa ei ole ollut sopivaa koloa.. Nyt alamme pikkuhiljaa asettua vuokralähiöön, ja vapaa-aika lisäntyy hillitysti. (Halusin kyllä permanentin osittain ajansäästön takia: valmiiksi pöyheään tukkaan riittää aamulla ainoastaan ponnari.)

Kiireessä blogin päivittely on jäänyt vähemmälle, tarkoituksena on kuvailla uutta kotia heti kun se on jonkinasteisen kuvauskunnon saavuttanut. Sunnuntai-illan jatkoja!

DSC_3885.JPG

Mainokset

Sisko || sisustaa

Lomat on lusittu ja viimeisin reissu tehtiin Savoon siskon perheen luokse. Juuri ennen kotiinlähtöä sain idean, että voisin kuvata siskon upeaa kotia blogiini, olenhan aiemmin esitellyt myös toisen siskoni kodin täällä. Kuvien hieman huonon tason selitän siis kiireellä ;). Tämä siskon perheen koti on noin 7-8 vuotta sitten itse rakennettu (=miehen rakentama) tyylikäs kokonaisuus. 

Talo on ulkopuolelta valkoinen lautatalo, puunvärisillä rimoituksilla. Talon sisäsisustuksessa on käytetty valkoisen ohella runsaasti mustaa ja puuta. Lisäksi sisustukseen on yhdistetty rohkeita tehostevärejä; ulkona keltaista, sisällä lähinnä punaista. Piha-alue on erittäin viehättävä, ja sen koristamiseen on käytetty runsaasti helppohoitoisia kivetyksiä. Talo sijaitsee tien päässä ja sen toisella puolella on metsäalue. Ihana metsäalue on täynnä vadelmapuskia, ja saimmekin sieltä kivasti metsävadelmia talveksi pakastimeen. Pihalta löytyy myös puutarhavadelmia, joita kummityttöni yläpuolella olevassa kuvassa ojentaa.
Pääsisäänkäynti koristeportteineen ja etupihan kivetyksineen.
Myös takapihalla on käytetty taidokkaasti kivetyksiä terassien välissä.
 Betoniruukussa majailevaa puu on aivan ihana!
Kesän viimeiset ruukkumansikat kypsymässä?
Kuten jo mainitsin, sisällä on käytetty tehostevärinä mustaa. Olohuone on iso, avoin ja korkea tila, mihin on rakennettu vastikään parvi lapsen huoneeksi. Parven alapuolelle jäi käteva kirjasto/tv-huone. Mustat puiset puolapuut johdattavat parvelle. Piano löytyy tästäkin kodista, ja sen seinän takaa pieni kirjastohuone. Olohuoneen yhteydessä on tyylikäs avokeittiö, jota en ehtinyt valitettavasti kuvailemaan.
Musta kivitakka on mielestäni tyylikäs, mutta siskoni on ehtinyt jo ”kyllästyä” siihen. Pohdinnassa on uusi pinnoite takkaan sekä myös muita sisustusmuutoksia olohuoneeseen. Sunnittelimme sinne yhdessä mm. uusia seinäpintoja, valaisimia sekä ruokapöydän tuoleja. Takan vasemmalla puolella ylhäällä sijaitseva ”maisemaikkuna” on muuten oikein oivallinen keksintö! Itse en haluaisi uuteen taloon täyskorkeita ikkunoita jokapuolelle [ihan pesutyöläyden ja liiallisen moderniuden vuoksi]. Muut olohuoneen ikkunat ovat alimman ikkunan korkuisia (kuitenkin ”tavallisia” ikkunapintoja suurempia), mutta yhden ikkunan yläpuolelle on suunniteltu tämä ”maisemaikkuna”. Ikkunasta voi ihailla aina puiden latvoja ja taivasta, vaikka lattiantasoiset ikkunat olisi verhoiltu vierailta katseilta.
Eteisen ja kodinhoitohuoneen seinissä on upea ja rohkea tiilenpunainen sävy, jota on näkynyt viime aikoina kauppojen sisustustarjonnassa kohtalaisen runsaasti. Lattialaattana on iso ja tumma metallinhohtoinen laatta.
Olohuoneen tyylikäs wc on koko laatoitukseltaan musta (seinät kiiltävää mosaiikkia) ja lattia mattamustaa laattaa. Wc-pöntön takan on oivaltava mustaksi petsattu puinen taso ja tason alapuolella seinässä kaksi kaappia samalla ovimateriaalilla. 

Myös sauna on lauteiltaan ja panelipinnoiltaan mustaksi petsattu. Kuvassa näkymättömällä kiuasseinällä on harmaa kivipinnoite. Tumma sauna on ihana rauhoittumispaikka ja tarjoaa tunnelmalliset löylyt. Saunan ikkuna avautuu täydellisesti takapihalle. Voin kertoa että jokaisella löylykerralla on tulllut ”henkoiset” ulkoa otettua.
Kylpyhuoneen seinässä on puunväristä sormipaneelia. Sen kanssa löytyi sävy sävyyn Virosta käsityönä tehty puupenkki. Värillinen räsymatto raikastaa kylpyhuoneen ilmettä. Kylpyhuoneen lattiassa on sama mattamusta laatta, kuin wc:ssä. Seinät ovat paneelia lukuunottamatta valkoiset.

Lastenhuoneessa lattiassa on parketin sijasta musta eläväpintainen muovimatto. Muovimattoratkaisu on ollut todella käytännöllinen ja onnistunut valinta lasten leikkihuoneisiin. Mattoa ei tarvitse suojella parketin tapaan eikä se kopise puulattian lailla!
Vanhempien makuuhuoneessa on sen sijaan sama tammiparketti kuin olohuoneessa. Seinää koristaa upea metsämaisematapetti, joka nopeasti katsottuna näyttää mielestäni viidakkohenkiseltä.
Tässä kodissa on mukava vierailla niin monien muidenkin kotien tapaan. Pääasia kyläillessä on tietenkin seura, mutta itse nautin myös sisustusratkaisujen ihailusta. Kivointa on se, että koteja löytyy niin erilaisia, ja niistä voi saada uusia inspiraatioita. Samoilla elementeillä sisustettuja kopiokoteja en jaksa kauan aikaa katsoa! Ehkä juuri tuon takia en kuolaa itse tiettyjä design -huonekaluja (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Tottakai ammennan inspiraatioita muiden sisustuksista, mutta suoran kopiomisen sijaan pyrin saavuttamaan mielekkäiden sisustuksien henkeä myös omaan kotiini. 
Hieman haikein mielin luovumme lomasta ja reissuista, mutta emme vielä kesästä. 
Tsemppiä tulevaan viikkoon!

Pääsiäinen kylässä

Pääsiäinen on ollut tänä viikonloppuna kylässä luonamme ja me olemme viettäneet pääsiäistä kyläilemällä kotonani etelä-Suomessa. On syöty hyvin, rentouduttu, seurusteltu ja hiljennytty. Pääsiäinen jatkuu edelleen, mutta meidän kolmikko huristelee jo kotia kohten, joten mikäs sen mukavampaa kun automatkan ratoksi kirjoitella blogia.
182, hempeäksi itse maalatut koristemunat
Vaikka pääsiäisenä ollaan pääasiassa rauhoituttu, oli sisustaminenkin hieman mielessä. Lankalauantaina ehdittiin  piipahtaa ikealla (jota Oulussa ei ole) ja sieltä tarttui taasen kaikkea pientä kivaa mukaan. Tänä sunnuntaina ajattelin kuitenkin esitellä vanhempieni eläkepäivien kodin pääsiäistunnelmaa ja tyyliä muutenkin. Äitini on aina ollut esteetikko ja romanttinen sisustaja, jolla on mielestäni silmää.
183, kiva vaaleanpunainen ikean porotyyny tuo hieman leikkisyyttä sisustukseen

184, Valkoiset ruusut ovat varma tunnelmanluoja.
 Leikkokukkia löytyy vanhemmiltani oikeastaan aina.
   
Tyylini poikkeaa äitini klassisesta tyylistä, mutta perusperiaatteet sisustuksessa ovat samat. On paljon vaaleaa, herkkää vaalenpunaista sekä erilaisia koriste-esineitä ja asetelmia löytyy myös runsaasti. Päivä päivältä alan tykästyä vanhempieni kodin levolliseen tunnelmaan entistä enemmän. Heidän asuntonsa on siis aika lailla äidin kädenjäleä (isä hoitanut käytännön työt tietysti ;). Sanotaankin että tytär alkaa muistuttaa äitiään vanhempana enemmän ja enemmän. En tiedä onko kyse siitä, vai muuten vain maun aikuistumisesta.

185, Huonekalut ovat pääasiassa valkoisia ja hieman romanttisia.
Pääsiäistunnelmaa lapsuudenkodissani on aina vaalittu mm.
 rairuohon, narsissien, erilasten tipu- ja kanakoristeiden
 sekä koristemunien kautta.
 Pentikin majakka -valaisin on tuore hankinta.
186, Hopeinen himmeli yhdistää kodin toisaalta perinteisen
 ja toisaalta modernin tyylin (pentik). 
Muistan kuinka lapsuudessa sisarusteni kanssa vastustimme kuorossa äitimme innostusta vaaleaan sisustukseen. Esimerkiksi jossakin vaiheessa hirsipinnalla oleva mökkimme maalattiin tummasta valkoiseksi. Se tuntui silloin todella pahalta eikä yhtään ”mökkimäiseltä”. Nykyään tekisin ihan saman omalle mökilleni. Toisaalta ymmärrän lapsuuden ajatuksiani myös varhaiskasvatuksen opintojen kautta. Lapsi kiintyy helposti johonkin vanhaan, ja muutos (esimerkiksi mökin seinien väri) tutusta voi tuntua turvattomalta.
 Vanhempana sisustus ja muokkailu alkoi toki itseäkin kiinnostaa ja nyt kotimme on jatkuvasti muuttuva tila. Toivotaan, että lapsellemme ei jää traumoja; asukkaat sentään pysyvät samana ;).


187, Tumma lipasto tuo kontrastia valkoisten huonekalujen rinnalle.
 (Pentikiltä, ei lienee epäselvää, mikä on äitini lempikauppa 😉

188, Hauska kello on tämän talven hankinta ulkomailta.
Huomaa ajanhenkisyys; sininen väri, pyöreä muoto ja juuttinaru!
Vanhempieni kodissa sisustetaan myös ahkerasti, mutta kuitenkin pysyvämmin kuin meillä, joten he panostavat kestävyyteen ja laadukkuuteen. Käytännöllisyys ei silti missään nimessä mene
visuaalisuuden edelle, ja esimerkiksi valkoiset nojatuolit verhotaan lastenlasten kyläillessä. Meidän perheessä ei olla ikinä palvottu merkkejä niin sisustuksessa, autoissa kuin vaatteissakaan. Kuitenkin kun kyselin tarkemmin äidiltä huonekalujen alkuperiä, osottautui, että löytyyhän sieltä ”merkkituotteitakin”. Alkuperää ei vaan ole missään vaiheessa korostettu. Tuote ostetaan, jos se miellyttää omaa silmää, merkkejä katsomatta tai tarkemmin ajattelematta.

189, O. Toikan lasilinnut olivat lapsuudessa ”ihan järkyttäviä”.
 Kelpasivat ainoastaan rauhallisiin leikkeihin.
 Nyt tuollaiselle löytyisi kyllä paikka kirjahyllyltämme ;).
Vanhempani muuttivat tähän kaupunkiasuntoonsa noin vuosi sitten. Talo on aika uusi, joten pinnoille ei tehty oikeastaan juuri mitään. Kun keittiön tasot ja välitilamateriaalit ovat ”peruspintoja”, ilmettä niihin saa somisteilla. Asunnossa oikeastaan kaikki ruoat, jotka voivat olla esillä, on aseteltu purkkeihin ja koreihin. Miksi piilottakaan ruoan laitossa käytettäviä raaka-aineita kaappiin (190,191).
190

191

192, Kylpyhuoneeseen eloa tuovat myöskin muoviset viherkasvit (ikealta).
Purkkeja ja purnukoita voi asetella esille esimerkiksi puiselle jakkarelle narukoriin (luhta). Jos kaikki tarve-esineet olisi piilotettu ovellisiin kaappeihin, pelkkä laattapinta näyttäisi hieman kylmältä ja tylsältä.
Vanhmpien sisustuksesta voi myös päätellä, että työpöydälle on eläkkeelläkin tarvetta. Äiti taitaa lukea ja kirjoitella erilasia artikkeleita ja esitelmiä, isä on taasen mukana politiikassa, joten kummallakin on oma ”työpiste”.

193, Työpiste 1 pääsiäiskoristeineen.
 Tämän pentikin jakkaran, joka yhdistää puuta ja mustaa metallia ottaisin OIKEIN mielelläni meillekin :).

194, Työpiste 2.
 ”Kuppituoli” puisilla jaloilla on vasta hankittu kodin1:stä.
Leikkokukkien ohella kodista löytyy viherkasveja runsaasti eri muodoissa. Kesällä vanhempieni terassi on aivan ihana satumainen puutarha, jota he hoitavat yhdessä. Viherpeukolan piirrettä ei tyttärelle ole peritynyt. Viime kesänä meillä vieraili ensin äiti, jonka toimesta hankittiin ulos ruukkuja ja erilaisia kukkia. Seuraavalla viikolla taasen isä, joka huolehti meille katuharjan, jotta roskia voi lakaista etuterassilta pois (taloyhtiöllä sellainen jo oli, mutta piti saada oma) sekä ison tuijan oven pieleen rukkuun. Viherinnostunut on toki nostanut päätään minullakin, ja eläkkeellä sitten lienee aikaa todelliseen puutarhailuun.
195, Ulkokukat rajoittuvat maaliskuussa narsisseihin ja kanerviin.
Mukavaa pääsiäisen jatkoa!