(Lapsuuden)KOTINI

Suuntaan tänään kohti asuntomessuja ihastelemaan erilaisia suomalaisia koteja. Modernien talojen joukosta etsin selkeästi sellaista, joka tuntuisi mahdolliselta omalta kodilta. Asuntoa jossa on oikeaa fiilistä. Voin sanoa, että olin aluksi hieman pettynyt asuntomessukoteihin dekon kuvastoa selatessa. Miksi täällä on vuodesta toiseen tylsiä, samantyylisiä, koteja? Muistutin kuitenkin itseäni, että asuntomessukodit eivät ole sisustettu viimeisimpien rohkeiden trendien ja erilaisien kokeilujen takia. Vaan ne kertovat siitä, millaisissa kodeissa suomalaiset haluavat asua. Ja eiväthän nuo kohteet tylsiä oikeasti ole! Vaikka harvan kodin yleistunnelma vastaa omaa makua, löytyy messuilta runsaasti toteuttamiskelpoisia ideoita. Erityisesti rakentajalle!

Oma mieltymys tietynlaisiin koteihin juurtuu varmasti osittain lapsuudenkodin hengestä.  Kiinnostus kaikkeen estetiikkaan on omassa luonteessa vahvasti, mutta esimerkiksi innostus sisustukseen on varmasti peritty kotoa. Meillä on sisustettu ahkerasti minun lapsuuden ja erityisesti nuoruusvuosien aikana.  Veikkaan, että kotoa olen perinyt mm. mieltymyksen vaalean sekä ”mielummin kaunista kuin käytännöllistä”’-ajattelun. Lapsuudenkotini on myyty noin kymmenisen vuotta sitten, ja esittelen postauksessani sen tyyliä myyntiajoilta. Talo on rakennettu 70-luvulla, ja sitä on myöhemmin laajennettu ja remontoitu.

19553570_10159117572655601_1324086324_n.jpg
Tunnelmallinen sisäänkäynti, jonka varrella oli aina runsaati kukkia ja muuta somistetta.
19866300_10159117571440601_931793471_n
Valoisa käytävä johdattaa vasemmalle avautuvaan saliin ja oikealle avautuviin olohuoneeseen ja keittiöön.

 

19727088_10159117573880601_975771936_o.jpg
Kevyet avoportaat ovat kauniit.
19726971_10159117580245601_1470244805_o.jpg
”Sali”. Mieltymys erilaisiin pylväisiin ja kattoparruihin liene peruja lapsuudesta. 😉
19807424_10159117601605601_974559254_o.jpg
Salin vieressä oli kirjastohuone, joka toimi leikkihuoneena meidän lasten ollessa pieniä.
19650182_10159117573875601_123265209_o.jpg
Olohuone jonka pöydälle kokoonnuttiin porukalla aterioimaan. Vasemmalla näkyvä ”lazyboy” oli ykköspaikka löhöilyyn!
19718500_10159117577340601_1969260464_o.jpg
Olohuoneeseen päin avonaisen keittiön ”baaripöydällä” syötiin aamu- ja iltapalat.
19832831_10159117571420601_741741106_n.jpg
Vaalea keittiö
19832629_10159117571405601_709894865_n
”Apukeittiöstä” oli toinen kulkuväylä eteiseen.
19832824_10159117572645601_333675461_n.jpg
Avara eteinen, joka oli toimiva useamman lapsen kanssa.
19724260_10159117575125601_423456916_o.jpg
Eteisestä oli käynti minun huoneeseni.
19858868_10159117572635601_1263454375_n.jpg
Viimeisin ”pinkki huoneeni”
19848837_10159117571435601_1306926075_n(1).jpg
Eteisestä oli myös käynti pyykkitupaan, joka taisi olla 70-luvulla rakennetuissa taloissa harvinaisuus. Nykyään kodinhoitohuone löytyy lähes kaikista omakotitaloista.

 

Olohuoneen portaat johdattivat toiseen yläkertaan , jossa sijaitsi

19727362_10159117573885601_446312606_o.jpg
Kylpytilat
19821254_10159117575315601_1210886882_o.jpg
”Isän huone”
19726904_10159117576330601_303326017_o.jpg
Yläkerran parveke
19724226_10159117573870601_1602720370_o.jpg
Vanhempien makuuhuone

 

”Toisen pään yläkerta” oli nuorison valtaama ja siellä sijaitsi mm.

19873883_10159117575020601_1217783855_n
Siskon huone ja ihanat kattoikkunat.
19727369_10159117576085601_1354743747_o.jpg
Kuntoiluhuone, joka taisi olla aika vähällä käytöllä :D.
19873790_10159117576610601_1895873078_n.jpg
Työhuone

 

Vaikka oma kotini ei näytä lapsuudenkotini kopiolta, miellyttää lapsuusvuosien kasvuympäristö kovasti edelleen. Trendit ja myös vanhempieni (vai pitäisikö sanoa äitini :D) maku on tietysti myös muuttunut kuvien ottohetkestä, mutta näin 10 vuotta myöhemminkin voin sanoa, että kokonaisuus toimii!

Vanhojen muistelun jälkeen on hyvä suunnata messuille uusia tuulia haistelemaan. 🙂