Tuhannen tyylin sisustuspainotteinen blogi
Joulu kolkuttaa jo oven takana, ja suuri osa suomalaisista on odottavalla mielellä. Itse kuulun jouluihmisiin, ja olen fiilistellyt tulevaa juhlaa jo marraskuun alusta. Kuvissa näkyvät erilaiset tunnelmavalot ovat piristäneet meitä jo useamman viikon. Odotuksen lisäki… Lisää
Kesä on mennyt jo menojaan. Koska pakkaset lähenevät ja viima vinkuu nurkissa, tuntui hyvältä koota kuvia kesästä 2018 kesien -17 ja -16 tapaan. Mennyt kesä oli erittäin kuuma ja tapahtumarikas. Siihen kuului mm. Paljon erilaisia… Lisää
Makuhuoneemme valmiusprosentti on ollut jo kauan reilut 90 (kuten koko kodin :D). Uusien sisustusopintojen innoittamana en välittänyt keskeneräisestä kymmenestä prosentista, vaan kuvailin makkariamme blogiin. Pidän nukkumatilamme harmonisesta ja rauhallisesta tunnelmasta. Muun kodin sisustukseen verrattuna makuuhuone… Lisää
Pikkuisemme täyttää pian kolme, ja kaivoin sen kunniaksi kameran kaapin perukoilta. Kuvattava kohde oli tällä kertaa vauhdikkaalla päällä, joten kuvissa on luonnollisesti liikettä! 😉
Sisustusrintamalla on ollut viime aikoina kohtuullisen hiljaista, joten kamera on pölyttynyt kaapin päällä. Viherkasvien saviruukut on maalattu harmaalla kalkkimaalilla (edellinen punertava ilme oli liian tunkkainen ja voimakkaan värinen), seinällä majailee elloksen uusi nathan -valaisin, lisäksi keinu on saanut uuden maton alleen sekä fransine -tyynynpäällisen ikeasta. Suurin muutos taitaa olla kuitenkin tuo kohta 3-vuotiaan kainalossa kököttävä pupu. Sen mukana on tullut mm. heinää, kissanhiekkaa, pahvipesiä ja järsittyjä lehtiä, mutta ennenkaikkea iloa, hyppyjä sekä pehmeitä haleja.
Kohta 3-vuotiaalle hankittiin terassille bauhausista perinteinen lankkukeinu. Ei tarvitse pikkuinen enää vauvakeinua. Melkein jo ikävä toissakesää..
Lämmintä toukokuuta!
Toimivan kompakti avokeittiömme on jo jonkin aikaa ollut 90%:ssa valmiustilassa. Pari pienen pientä juttua on vielä kesken, mutta toki tätä uskaltaa jo kuvata. Asuntomme on siis rakennettu 2010, joten keittiö oli hyvässä kunnossa. Pienen keittiön toimivuus ja värivalinnat eivät kuitenkaan miellyttäneet meidän perhettä. Päädyimme uusimaan lähes kaikki pinnat. Pintaremontti oli tarpeeksi kattava muutos hyväkuntoiseen keittiöön, eli rakenteita emme raaskineet kovin lähteä tuhoamaan. Lisäksi itsetehtyyn pintaremonttiin päädyttiin myös budjettisyistä.
Mitä sitten keittiössä tehtiin?Kaapinovet olivat tunkkaisen kermanväriset (myös kellastuneet), eikä niiden vetimet miellyttäneet. Pidin alusta alkaen ovien peiliovimaisuudesta, ja päädyimme maalamaan ne puhtaanvalkoisella kalustemaalilla (v33). Ovet maalattiin irrallaan ja maalikerroksia sai laittaa useamman. Maalin levitimme mikrokuitutelalla. Pinta on läheltä katsoen hieman röpelöinen, yleisilme kuitenkin siisti ja toimiva. Kaappien rungot ovat siis alkuperäiset (lukuunottamatta uusia kaappeja). Kodinkoneet vaihdettiin integroiduiksi, ja niihin tilattiin uudet ovet kalustetukusta (alkuperäinen keittiö topi -keittiöt). Mielestäni avokeittiö saa olla mahdollisimaan kalustemainen, ja juuri siksi halusin ehdottomasti integroidut kodinkoneet. Myös uudet ovet maalattiin samalla sävyllä vanhojen kanssa. Keittiön ovien ilme on näin yhtenäinen, eikä uusia ovia erota alkuperäisistä! Vetimiksi vaihdettiin ikean pyöreät vetimet, joista olen kirjoittanut aikaisemmin. Myös liesi vaihdettiin laadukkaamman oloiseen rosteriseen yksilöön, joka luo kivaa kontrastia valkoisille oville.
I:n mallinen avokeittiö ei ole kovin suuri, ja siinä oli vähän sekä säilytys- että työtasotilaa. Keittiössä oli täyskorkeat jääkaappi ja pakastin, jotka olivat meidän perheelle turhan suuria. Päädyimme vaihtamaan jääkaappipakastin -kombon yhtenäiseksi, ja se tuli entisen jääkaapin tilalle. Alkuperäisessä kuvassa vasemman puoliselle reunalle mietimme joko jatkettua työtasoa tai täyskorkeaa kaappia. Päädyimme jälkimmäiseen, ja siitä tuli ”aamiaiskaappi”. Mikään kaunistus tämä meidän aamiaiskaappimme ei ole, mutta erittäin käytännöllinen. On kiva, että kaikki ylimääräiset roinat sekä keittimet saa kaappiin piiloon. Aamiaskaappiin rakensimme rungon elfan mesh -koreista. Helppo ja käytännöllinen ratkaisu! Pursuileva kaappi toki kaipaa vielä paria lisälaatikkoa.
Välitilan alkuperäinen laatta oli mielestäni ihan mukiinmenevä. Kuitenkin avokeittiön laatan olisi pitänyt olla tosi kaunis, jotta sitä olisi jaksanut jatkuvasti katsella olohuoneessa oleillessa. Joten avokeittiön nimissä päädyimme uusimaan myös välitilan. Välitilan laattaseinä pinnoitettiin saneerauslaastilla, ja sen päälle asennettiin kolibri sand -pinnoite. Meillähän oli myös edellisessä kodissa kolibri sand -välitila, ja tykkäsimme siitä kovasti, joten valinta ei ollut vaikea. Tällä kertaa välitilasta tuli hiekkaisen uni -sävyinen (tikkurila). Laminaattityötasot maalattiin samalla uni -sävyllä, kestävällä tikkurilan luja -maalilla. Lujamaalin alle laitoimme otex -pohjamaalia. Maalatut laminaattipinnat eivät ole se kaikista varmin vaihtoehto, mutta päätimme kokeilla, sillä halusin pikkuruiset tasot samansävyisiksi välitilan seinän kanssa. Lisäksi maalaaminen on edullinen ja helppo vaihtoehto. Maali on pysynyt hyvin, toki pintaan on tullut hieman kolhuja, sillä se on ollut kovalla ja ei-varovaisella käytöllä. Tasot voi halutessa maalata näppärästi uudelleen, eikä vaihtaminenkaan ole poissuljettu ratkaisu. Hyvin toimivat kuitenkin vielä!
Kun keittiö ei ole kyllin suuri, luovia ratkaisuja saa käyttää. Meille aamiaskaapin asentaminen loi runsaati lisätilaa. Päivittäisessa käytössä olevien astioiden säilytykseen hyödynnämme vittsjö -vitriinikaappia. Lisäksi keittiön seinää koristaa ikean fintrop -tanko, jossa voi säilyttää niin kahvikuppeja kuin kapustojakin. Tilasin muuten vasitkään keittiön pöydän ylle uuden valaisimen. Entinen ”kupulamppu” valaisi ainoastaan pöytää, ja tarvitsimme tehokkaamapaa valaisinta. Uusi ihanuus löytyi veke.fi:stä, ja tykkään kovasti.
Keittiöunelmia keskiviikkoiltaan!
Toilettilaukkuni sisältö on pysynyt viime vuosina aika muuttumattomana, sillä mielenkiintoni kosmetiikkaa kohtaan on vähentynyt. Kuitenkin vuonna 2017 löysin sattumalta pari huipputuotetta maskipussiin, joten ne on pakko esitellä.
Olin kaverini makutuomarina make up-storessa myyjän esitellessä Cover all -mixin. Cover all -mix peittää ihon epätasaisuuksia sekä neutralisoi ihon värieroja. Kokeilin huvin vuoksi itselleni kyseistä tuotetta ja ihastuin täysin. Keltainen neutralisoi kasvojen punaisia kohtia (sekoitan beigeä löytääkseni sopivan sävyn) ja punainen silmänalusien sinisyyttä. (Huomaako, että pallurakuvien ylärivin vasemmassa reunassa ei ole kyseistä tuotetta silmien alla?) Cover all -mix on aivan loistava tuote, joka peittää varmasti epätasaisemmankin ihon. Paletti on ollut erityisen riittoisa, toisaalta oma ihoni ei sitä runsaita määriä kaipaa. Peitevoide kuivattaa hieman ihoa, joten tuotetta ei suositella kuivalle iholle.
Toinen huippulöytö viime vuodelta oli morocconail -tyvikohottaja (kuvassa oikealla). Pätkäisin pitkät kutrini polkkatukkaan ja kyselin kampaajalta vinkkejä helposti latistuvan tyven kanssa. Kampaaja suositteli moroccanoilin tyvikohottajaa, jota kokeilimme heti. Täytyy sanoa, että ihastuin myös tähän välittömästi. Tuotetta on helppo käyttää ja se tuo juuri oikeanlaista ilmavuutta. Ihana tuoksu ei vähennä kohottajan plussia! Tämän hankinnan jälkeen ei ole tarvinnut kuluttaa hiustyvejä tupeeraamalla. Tyvikohottaja ei tietenkään ilman föönejä tuo ”ylikuohkeaa” tukkaa, vaan siirtää painopistettä sopivasti hiusten latvoista niiden juureen.
Ps. Kuvat ovat järkyttävän huonoja mutta tuotteet toimivia! 😀
Leppoista loppiaista!
Blogi on ollut armottoman hiljainen viime aikoina. Erilaisia sisustusprojekteja on ollut, mutta paukut eivät ole riittäneet kirjoittamiseen. Keväällä aion herätellä blogia enemmän henkiin. Nyt kuitenkin esittelen kotimme joulutunnelmaa, jota olen kasvattanut viime päivinä pikku jutuilla.
Mielestäni parhaat joulukoristeet ovat simppeleitä, luonnonmukaisia ja rentoja. Ulkoa löytyvät havut ja erilaiset oksat ovat helppoja, edullisia ja kauniita! Meillä on ympäri kotia kylppäristä lähtien havunoksia sekalaisissa maljakoissa ja runsaasti kynttilöitä; melkein muuta joulutunnelmaan ei tarvitakaan! Punaiset koristeet ilmestyvät sitten aaton kynnyksellä -jos ilmestyvät. Tonttuovi meiltä kyllä löytyy.. 🙂
Ostin viime viikolla soman pikkukuusen. Arvoin suositun huonekuusen ja ”perinteisen” hopeakuusen väliltä. Päädyin hopeakuuseen, jonka aion istuttaa myöhemmin ulos(mikäli kestää ;). Eteisen ja olkkarin yhdistävältä nurkalta kuusen valot valaisevat päivin öin lähes jokaisen tuvamme nurkan.
Ripustin parisänkymme päälle havunoksan, josta haaveilin jo viime vuonna. Tänä vuonna päätin ottaa riskin päähän varisivien neulasien suhteen. Havuja olisi toki voinut ripustaa vaikka seinän täyteen, mutta kokeillaan yhdellä. Oksaa koristavat eläinaiheiset pallot.
Havunoksien lisäksi kokosin erilaisia joulua henkiviä peiniä asetelmia hyllyille ja tasoille. Astiahyllynä toimivaan ikean vittsjö -vitriiniin pääsi peura, ja pikkuinen tekokuusi. Jouluisiin asetelmiin kuuluvat tietysti itsetehdyt koristeet.
Tyttären huoneen joulukoristelu on vielä hyvin maltillista. Lisäilin pulloihin havuja ja koristeoksan. Houde doctorin joulusukka odottelee täytettään. Tämä tila lienee juuri se, jonne ne punaiset tonttuperheet sitten myöhemmin eksyvät. Tontut ja pukit tuottavat kovasti iloa meidän 2-vuotiaalle nimittäin.
Rauhallista joulukuuta!
Feministi -kysymystä on pyöritelty lähiakoina esillä mediassa. Viime viikolla vietetty tyttöjen päivä, median artikkelit ja oman tyttären päivittäinen kasvattaminen on saanut minut pohtimaan feministisyyttäni uudesta kulmasta. Olenko minä feministi, mitä feminismi minulle merkistee sekä miten feminismi näyttäytyy elämässäni?
Pystyn tunnistamaan selkeästi elämänkaareltani kolme erilaista ”feminismivaihetta”. Yläaste/lukioikäisenä nuoruudeninnossani halusin olla vahvasti feministi. Jossain vaiheessa tunnistin omasta suustani (kovin tutun) lauseen ”en ole feministi, mutta..”. Tänä päivänä olen rentoutunut feministi -käsitteen ja koko aatteen suhteen. Kahta ensimmäistä vaihettani leimaa vahvasti ajatus tietynlaisen naiskuvan karttamisesta. Viimeiseen asti vältin antamasta itsestäni kuvaa pullantuoksuisena emäntänä (erityisesti miespuolisille henkilöille), sillä halusin olla vapaa, opiskeleva ja itsenäinen nainen. Tänä päivänä olen mielestäni ymmärtänyt feminismin tasavertaisuuden ja vapauden käsitteen. Nainen on juuri oikeanlainen leipoessaan päivät pitkät perheelleen kotona tai luodessaan uraa muualla. Enää koe menettäväni uskottavuutta vaikka sisustelisin ja hääräilisin kotona oikein ”emäntämäisesti”. Meidän kotona tietysti minä ja mieheni teemme lähtökohtaisesti kaikkea sukupuolesta riippumatta, omien vahvuuksien mukaan.
Mitä sitten feminismi minulle merkitsee? Vastikään tajusin, kuinka tärkeä tehtävä minulla on naisena (vaikka FEMINISTINÄ) vahvistaa tyttäreni naiskuvaa ja korostaa sukupuolten välistä tasa-arvoisuutta omalla käytökselläni. Haluan opettaa tytölle, että nainen voi olla juuri sellainen kun haluaa, ja tulee hyväksytyksi omana itsenään. On erittäin rajoittavaa ajatella, ettei pysty johonkin koska on nainen. Ihan yhtä rajoittavaa on ajatella ettei pysty johonkin ”koska ei halua toteuttaa perinteistä naiskuvaa”.
Ja vastaus otsikon kysymykseen; tottakai olen feminsti. Feminismin perusajatuksena on ajaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoisuutta, ja se tuomitsee miesten perinteisen valta-aseman. Minusta sukupuolten välisen tasa-arvon pitäisi olla itsestäänselvyys, mitä se ei valitettavasti ole vielä vuonna 2017. Feminismin kuin minkään muunkaan aatteen käyttäminen aseena toista vastaan ei tietenkään ole oikein. Viime vuosina olen huomannut haluavani jättää kiihkoilut muille; parasta feminismiä toteutan itse arkipäivän asenteillani.
Sunnuntai-illan jatkoja!
livialle.wordpress.com 