Parkettimme on ”vihdoin” valmis! Viime päivät ovat olleet todella kiireisiä, ja postauksien välit ovat venyneet armottoman pitkiksi. Remonttityömaalla on kuitenkin tapahtunut, ja on aika esitellä parketin työstövaiheet. Kuvat on näpsitty kännykällä, joten tarkkuus ei ole ihan priimaa, mutta toivottavasti niistä saa jotain selvää.
Meidän ensimmäisten lattiasuunnitelmien kanssa kävi klassisesti. Aluksi tammiparkettiin päätettiin olla lainkaan koskematta. Suunnittelin muun sisustuksen kellertävän parketin kanssa sopivaksi värisävyiltään kylmäksi. Ainoastaan listat piti vaihtaa valkoiseksi, jotta ilme kevenisi. Aloitin alkukuusta rempan poistamalla mustan maalin olkkarin seinästä. Ajattelin vaalean seinän raikastavan tilaa, ja kyllähän se raikastikin. Mutta siitä ei päässyt mihinkään että lattia oli tunkkainen, kulunut ja kellertävä. Päätettiin sitten miehen kanssa pienentää keittiön muutokset aikatauluun ja budjettiin sopiviksi, jotta myös lattia ehditään uudistaa.
Kun lattia päätettiin raikastaa, alkoi pohdinta maalin, lakan, vahan ja öljypetsin välillä. Maalaamisessa houkutti se, että pinta täytyi vain karhentaa. Kokomaalattu lattia on kaunis, mutta tuntui kuitenkin liian kylmältä vaihtoehdolta. Olisi ollut sääli poistaa kauniin puulattian fiilis. Päädyttiin sitten kevyempään käsittelyyn, joka vaati lattian huolellisen hiomisen.
Hiominen oli meille etukäteen projektina mörkö. Ajateltiin sen olevan tosi sotkevaa ja kovatöistä. Vuokrasimme hommaan kunnon hiomakoneet Ramirentiltä (ei pölyttäviä), ja raksaimuri lauloi lattiaa työstäessä. Mies totesi ensimmäisen hiomakerran jälkeen, että hiomakoneen käyttö on yhtä helppoa kuin ruohonleikkuu -joskin huomattavasti hiitampaa. Keskilattia vedettiin parketinhiomakoneella, ja erityisesti siihen tuli tosi hyvää jälkeä. Reunat hiottiin reumahiomakoneella, jonka tuotos ei ollut ihan täydellisen tarkkaa. Lopuksi nurkat vaativat vielä multimasteria ja kaikista pienemmät kohdat käsihiontaa. Lattiaan toteutettiin kaksi hiontaa. Ensimmäinen karkeusasteella p40/p80 ja toinen viimeistelyhionta p120. Lopputulos oli hyvä!
Hiottu lattia oli huomattavasti kauniimpi ja vaaleampi lakattuun verrattuna. Kuitenkaan käsittelemätön puu ei kestä sellaisenaan, vaan vaatii päälle lakan tai vahan. Lisäksi parketti tummuu aina aikaa myöten. Joten halusimme vaalentaa ilmettä. [Unelmissani haluaisin harmaaksi käsitellyn vaaleapuisen lattian, johon jäisi fiilis puusta (tähän tyyliin)]. Tammiparketti on hiottunakin sen verran tumma (ja tummuu aikaa myöten), että harmaaksi kuultokäsittely olisi tehnyt lattiasta liian tumman.
Lopulta arvottiin kokonaan harmaaksi petsatun lattian (maaliin verrattuna pehmeämpi, luonnolisempi ja mattainen) tai kuultovalkoisen (valkoinen olisi raikastanut kuultavana tummaa puuta) välillä. Kokeilin keittiön hiomattomaan lattiiaan (kodinkoneiden alle) bloomin valkoista puuvahaa ja osmo colorin vaaleanharmaata öljypetsiä. Osmon petsi oli huomattavasti mieluisampi levittää, ja harmaa sävy miellytti valkoista enemmän, joten päädyimme vaaleanharmaaseen lattiaan.
Osmo colorin vaaleanharmaa petsi näytti kuitenkin keskitummalla tammilattialla hitusen liian tummalla, joten sitä vaalennettiin osmon valkoisella öljypetsillä. Kokeilin sopivan värisävyn suhteet ruiskun ja koemaalausten avulla. Lopulliseen seokseen tuli puolet vaaleanharmaata ja puolet valkoista öljypetsiä. Lattia on raikkaan vaalea, ja se tummuu ajan saatossa. Tällä hetkellä kodin ilme on hieman tylsä valkoisine seinineen, mutta tulee muuttumaan väreillä ja puunsävyillä!
Öljypetsi telattiin lattiaan pääasiassa varrellisella mikrokuitutelalla. Reunat sudittiin ennen telaamista luonnonharjapensselillä ohjeiden mukaan. Reunojen etukäteen sutiminen osottautui huonoksi ideaksi, sillä hiottu parketti ehti imeä reunoille petsiä liikaa, ja lopputulos oli epätasainen. Tästä syystä päädyimme telaamaan lattian toisen kertaan, ja nyt se on tyydyttävän tasaisen sävyinen. Tuon öljypetsin voi myös hiertää lattiaan, jolloin puun väri jää näkymään (ja lopputulos jo varmasti ensimmäisellä kerralla tarpeeksi tasainen). Me kokeilimme ensin hiertämistä, joka korosti parketin sauvoja. Telalla vedettynä parketista korostui enemmän puunsyyt ja parketin saumat (”lankkulattiamaisesti”), joten päädyimme telaamaan lattian
Kahteen kertaan telattu pinta vaatii päälle vielä suojaavan vahan. Valitsimme osmon öljyvahan, jonka ansiosta pinnasta tuli kivan matta. Myös vaha levitettiin telaamalla.
Toivottavasti tästä polveilevasta kuvauksesta sai jotakin selvää. Parketin muutos on kiinnostanut monia, ja voin tarvittaessa avata vaiheita enemmän. ;)Lattian petsaaminen oli yllätävän monivaiheinen prosessi, mutta lopputulos miellyttää. En ole ihan varma lähtisinkö uudestaan toteuttamaan lattiaa samalla tavalla, mutta onpahan nyt tuo tehty!
Seuraavaksi rempassamme siirrytään keittiön pariin, infoa tulossa myöhemmin. 🙂 Toukuun viimeisiä päiviä viedään!
livialle.wordpress.com 